ÖVERISTRESSI JA HULLUN PITKÄ TO DO

Mun to do-lista vaan kasvaa kasvamistaan, ja deadlinet lähenee kovaa vauhtia. Toisin sanoen mun 20 kohdan listalla viisitoista on tämän päivän aikana suoritettavia, kolme niistä olin saanut puoleen päivään saakka tehtyä, kaksi niistä pitäisi saada kuntoon vielä valoisan aikana, ja loput meneekin luultavasti yötöiksi. Mä vietin eilisen päivän Helsingissä, ja päivä muutenkin oli kokonaisuudessaan pelkkää juoksua. En saanut aamulla mitään aikaiseksi, juoksin kouluun, juoksin kotiin, juoksin matkakeskukseen ja lopulta Helsingissä juoksin metroon, toiseen ja kaiken lisäksi jopa illalla Lahteen lähtevään junaan. Päivän aikana mun akku kerkesi loppua kahdesti, tuli istuttua useita tunteja, suunniteltua päiväohjelmaa, huokailtua asioita, joita täytyi siirtää seuraavalle päivälle ja pitsatreffit Liisan kanssakin jäi aivan mitättömän lyhyiksi. Saatiin onneksi molemmat vatsamme täyteen pitsaa, jota ollaan molemmat himoittu kulunut viikko. Koska eilen olin kokoajan menossa kantamusteni kanssa, alkoi mun alaselkä vaivaamaan mua taas. Illalla se oli jo siinä kunnossa, että mä suorastaan tihrustin itkua kotiin päästessäni. Koulussa istuminen on aina tuskaista, kun alaselässä on kokoajan kunnon särky käynnissä. No saa nähdä missä vaiheessa tämä menee kuntoon tai edes helpottaa, sillä elämä helpottuisi siinä samalla.

Tämän päivän kohdalla on ollut paljon tehtävää, ja vielä on paljon tekemistä edessä. Suoraan sanottuna sitä on niin paljon, että mun tekisi mieli käydä ottamassa päiväunet. No se ei kyllä onnistu, tiedostan sen itsekkin! Erilaisia työjuttuja joiden deadline on viimeistään perjantaina, erilaisia kouluhommia, joiden deadline on huomenna, erilaisia asioita, joiden deadline on jo mennyt ja juttuja, jotka pitäisi olla hoidossa päivä toisensa jälkeen ilman deadlinejä. Ainakin tässä tulee huomattua, että jos asioita kuormittaa seuraavalle päivälle, niin jossain vaiheessa kuorma vaan kasaantuu järjettömäksi. No vähän kerrallaan ja tärkeimmät ensin. Tänää ei taideta lähteä istumaan iltaa kavereiden kanssa, vaan väkerretään koulujuttuja yömyöhään. Ehkä mun tehtävälistan vakavuudesta kertoo myös se, että lista niin pitkältä ja masentavalta, että mun oli pakko heittää mukaan osta karkkia. Superhyvä kotiruoka on onneksi nyt valmistumassa uunissa, ja tämän pienen hengähdystauon jälkeen voin hypätä seuraavan asian kimppuun. img_8416-2

Kuva: Elizaveta