NYT ISKI KOTI-IKÄVÄ

Tiedättekö sen tunteen kun kyyneleet valuu poskilla, mutta silti yllätät itsesi hymyilemästä? Mä tiedän, nimittäin mulla oli just äsken se outo virne kasvoilla ja aamutakin kaulukset kyyneleistä märkänä. Äiti laittoi aamulla viestiä, kuinka hän oli tsekkaillu näitä mun viimevuotisia videoita, ja alkumainoksessa oli näkynyt jotkut tutut kasvot. No ne kasvot ei ollut kuin joku sivupointti tässä, mutta kun hän muistutteli näistä videoista niin olihan mun pakko käydä itsekkin katsomassa. Availin videot ihan vaan muistoja terästääkseni, ja tässä sitä nyt ollaan. Kuuntelen country musiikkia olohuoneen lattialla.

Mä olen iloinen että otin mun vuodesta kaiken irti, siis oikeesti ihan kaiken. Kun mä mietin mun viime lukukautta, on mulla heti mielessä vaan kaikki hyvät muistot. Muistan, että välillä soitin äitille itkuisia puheluita kuinka asiat ärsytti. Mulla ei kuitenkaan ole enää mitään muistikuvaa mitä ne asiat oli…hyvä niin! Mulla on tällä hetkellä ehkä enemmän ikävä takaisin jenkkeihin, mun perheen ja kavereiden luo, kuin mitä mulla jenkeissä ollessani oli ikävä takaisin Suomeen. Okei, jos mä olen rehellinen niin tunsin vain kerran siellä ollessani kunnon koti-ikävää, 23.12.14. Pitkin vuotta sain kysymyksiä mun koti-ikävästä sekä siitä, oliko mun hankala lähteä Suomesta perheen luota yksin maailmalle. Vastailin aina vaan kylmän rauhallisesti että ei. Helppohan täältä oli lähteä kun tiesi että se on enintään se 10 kuukautta kun poissa tulen olemaan. Hankalempi mun oli sieltä lähteä takaisin Suomeen sen kymmenen kuukauden jälkeen, sillä siinä vaiheessa ei ollut varmaa milloin mä pääsisin takaisin. Ei se vieläkään ole, mutta tiedän että kyllä mä vielä joskus.

Kaikki kokemukset mitä mä siellä sain tuntuu nyt aivan uskomattomilta. Muistan sen fiiliksen kun pakkasin kamat Hawaiia varten valmiiksi, ja lähdettiin ajamaan lentokentälle. Muistan kuinka mun host-äiti järjesti kavereiden kanssa 18-vuotis yllätys-synttärit. Muistan kuinka harjoitteleva opettaja sai tietää mun olevan vaihto-oppilas Suomesta, ja mun paikalla oli aina joku post-it lappunen jossa luki suomeksi ”Aurinkoista päivää, Sara” tai ”Hyvää viikonloppua”. Ne oli aina niin piristäviä. Muistan kuinka olin meidän koulun ainoa vaihtari, ja ensimmäisenä päivänä High Schoolissa olisin ollut aivan eksyksissä jos ennen koulun alkua saatu kaveri ei olisi ollut näyttämässä mulle paikkoja. Muistan kuinka kaveri pakotti mut ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan heidän hevosillaan, ja se oli itseasiassa aivan super siistiä! Muistan kaikki reissut joihin mun host-vanhemmat mut vei. Näin aivan uskomattomia paikkoja! Muistan kuinka näillä reissuilla monesti meillä oli RZR sekä crossipyörät mukana, ja ajeltiin niillä keskellä punaista hiekkaa ja kallioita johonkin määränpäähän. Muistan kuinka aivan perus huvittelu oli ottaa haulikko mukaan ja lähteä pellolle ampumaan värikiekkoja. Olin siinä kuulema luonnonlahjakkuus vaikken aiemmin ollut sellaista edes tehnyt.

Jos noiden muisteluiden jälkeen lähdetään miettimään asioita joita mulla on ikävä, niin pikaruoka tulee varmaan ensimmäisenä. Mä olen monesti himoinnut niitä kaikkia pikaruokaravintoloita joita oli siellä jokaisessa nurkassa. Panda Express, Costa Vida sekä Del Taco oli mun aivan lempparit! Ikävä mulla on myös sitä, kuinka vedettiin yökkärit päälle ja lähdettiin ulos syömään iltapalaa. Se oli aivan normaalia tuolla, ja joskus sitä iltapalaa saatettiin mennä syömään sairaalaankin. Sairaala oli itseasiassa mun lempi paikka käydä lounastamassa koulun ruokatunnilla! Mulla on ikävä niitä perheen ihania lapsia, mun host-sisaruksia siis, sekä perheen koiraa, joka oli vaan niin symppis. Ikävä Walmartia josta sai kaikkea mitä tarvitsi. Sieltä sai myös kaikkea mitä ei edes tarvinnutkaan. Ja sinne pystyi lähteä myös niissä yökkäreissä, nimittäin siellä oli porukkaa vielä oudommissa vermeissä.

Mä voisin jatkaa näitä listoja vaikka kuinka pitkään! Mä olen niin kiitollinen että sain kokea jo tässä vaiheessa elämää jotain niin suurta ja uskomatonta. Pakko päästä takaisin, mulla on koti-ikävä!


Tags:
9 Comments
  • Avatar
    Anonyymi
    Posted at 13:01h, 06 helmikuun Vastaa

    Aivan ihana teksti! Tsemppiä ikävään <3

  • Avatar
    Anonyymi
    Posted at 13:45h, 06 helmikuun Vastaa

    Hei aivan ihana teksti ja nuo videot!!! tulin ite just about kuukaus sit jenkeistä takaan suomeen (olin siis aupparina) niin tuli nii paljo itelki muistoi mieleen.. tsemppiä ikävään kyl sä sinne pääset viel :)

  • Avatar
    Anonyymi
    Posted at 13:56h, 06 helmikuun Vastaa

    Voi vitsi, miten sattuki et teit tän postauksen just nyt! Just aamulla selasin sun instagramia noilta jenkkiajoilta, eikä se (ja tää postaus) helpottanu mun reissukuumetta sitten yhtään. Oon lukion ekalla nyt, vaihtoon en oo lähössä, mut on sellanen olo et voisin lähtee nyt mihin tahansa näkeen maailmaa ja saamaan kokemuksia. Ihanaa viikonloppua sulle, mä jatkan koekirjojen pakoilua matkakuvia selailemalla!
    -Roosa

  • Avatar
    Anonyymi
    Posted at 15:44h, 06 helmikuun Vastaa

    Mä en oo ikinä matkustanu Ruotsia tai Viroa kauemmas tai lentänyt lentokoneella, niin on aina kiva välillä katella sun kuvia jenkeistä ja muita matkakuvia! Tulee sellanen olo että mäkin haluan joskus päästä kokemaan jotain niin erilaista.

  • Avatar
    Anni
    Posted at 11:13h, 07 helmikuun Vastaa

    Voi vitsi, tiedän niin tunteen! Tulin jo melkein neljä vuotta sitten takaisin Jenkkien vaihtovuodeltani, ja vieläkin on välillä ikävä. En ole vielä edes palannut käymään, vaikka onneksi muutamia kavereita olen nähnyt Suomessa.

    Tulin reilu viikko sitten takaisin Uudesta-Seelannista, missä asuin vuoden, ja tuntuu että tällä kertaa kotiinpaluumasennus ja koti-ikävä takaisin ovat vielä pahemmat. Mutta onneksi tiedän että lopulta alkaa helpottaa ja aina uusia seikkailuista edessä! Tsemppiä:)

  • Avatar
    Suvi Minkkinen
    Posted at 12:05h, 07 helmikuun Vastaa

    Oon seurannut sun blogia nyt jo muutaman vuoden ja erityisesti juuri sun vaihdon aikana! Oon niin onnellinen sun puolesta, että pääsit kokemaan noin huikeita juttuja! Itse haluaisin joskus myös päästä kokemaan jotain samanlaista… :-)Oot myös ihan älyttömän kaunis ja niin mukavan oloinen persoona! Tosi hyvä teksti ja mahtavat, mukaansatempaavat videot! <3

  • Avatar
    Jasmine♡
    Posted at 12:21h, 08 helmikuun Vastaa

    Ihana teksti ja pystyn samaistumaan NIIN hyvin, about 8 kuukautta sitten muutin takaisin suomeen oltuani vuoden Lontoossa au pairina.. NIIN ikävä melkein joka päivä mun hostlapsia, vanhempia, taloa, kavereita ja vaan sitä elämää mitä siellä eli. Mutta aina voi pitää yhteyttä ja pitää mielessä että vaikka lähtis takaisin, ei se ois samaa. Tämmöset muistot on paras pitää just sellasena, muistoina.

  • Avatar
    Anonyymi
    Posted at 15:22h, 08 helmikuun Vastaa

    Tiiätkö utahissa olevien vaihtariblogeja? :) tiiän muutaman mut mietin et oisko niitä enemmänkin :)

  • Avatar
    Anonyymi
    Posted at 11:55h, 09 helmikuun Vastaa

    Ihana teksti! Sä voit olla niin ylpee, että oot saanu kokee tollasta ja toivottavasti ite minä ja muutki ketkä haluu saa samanlaisia kokemuksia elämän aikana.

Post A Comment