30/01/2019

Posted at 16:28h in Ajatukset, Mietteitä by
6 Likes

 

 

 

Olen aina ollut kova uneksimaan. Unet on aina harvinaisen realistisia – en käy vampyyrien kanssa jäätelöllä eikä selässäni ole siipiä. Mukanani seikkailee aina tutut kasvot ja monesti ne liittyy johonkin edellisenä päivänä koettuun. Se on itseasiassa aika hauskaa ja mielenkiintoista. Kirjoitin aiemman unipostauksen muutama kuukausi sitten, jonka jälkeen sain idean kirjoittaa muistamani unet aina muistioon ylös. Sivut alkoi täyttymään kovaa vauhtia – muistin näkemäni unet lähes päivittäin. Osa kirjaamistani ”tarinoista” on jäänyt kiireessä vain parin sanan mittaisiksi eikä niistä ole tällähetkellä mitään muistikuvaa, mutta tarkemmin selostetut unimuistot muistan edelleen lähes täydellisesti alusta loppuun.

 

– Olin Tukholman T-Centralenia muistuttavassa ympäristössä kavereiden kanssa ja päädyimme lopulta pakenemaan aseistettuja miehiä. Nämä tottakai tunnisti muun väen joukosta siitä, että jokaisella oli päällä punainen Canada Goosen untuvatakki.

 

– Laitoin Instagramiin uuden kuvan keskellä yötä ja ”herätessä” kommentit ja tykkäykset oli huipussaan. Jatkossa laitoin herätyksen aina keskellä yötä, jotta voin julkaista uuden kuvan parhaaseen aikaan.

 

– Olin edellisenä päivänä tehnyt perusteellisen siivouksen häkkikellariimme ja järjestänyt kaiken uusiin läpinäkyviin varastolaatikkoihin. Unessani olin unohtanut lukita häkkivaraston oven, joten joku varasti kaikki vaatteet jättäen kuitenkin uudet laatikot ja kengät paikalleen. Pettymys oli suuri 😀

 

– Lyhyestä virsi kaunis: Ostin edellisenä päivänä sohvaamme uudet päälliset ja sain unessani täysin väärät kankaat.

 

– Olin juuri ottanut molempien polvieni päälle tatuoinnit ja reissussa ollessani käärme luikerteli molempien tatuointien päältä. Iho kuoriutui saaden molemmat tatuoinnit vereslihalle. Lopputuloksena erittäin kivuliaat arpitatuoinnit. (Minkä takia moniin mun uniin liittyy tatuoinnit???)

 

–  Jostain syystä tämä on uni jonka muistan alusta loppuun vielä tänäkin päivänä. Reissasin Hawai’illa FBI yhtäkkiä perässäni enkä ymmärtänyt minkä vuoksi minua aina kuulusteltiin. Unessa oli myös pahiksia, jotka antoi minulle erilaisia huumeita. Luulin niitä karkeiksi mutta tajutessani juoksin vessaan ja sylkäisin ulos. Pelkäsin FBIn saavan huumejäänteistä jotain selville jos huuhdon huumeet pöntöstä alas, joten piilotin ne lopulta kukkaruukkuun. Samalla kun itse olin sekoillut FBIn ja huumeiden kanssa ystäväni oli rentoutuneet ja ottaneet aurinkoa – itse lähdin kotiin tottakai paperinvalkoisena.

 

 

– Matkustin edellisenä päivänä poikkeuksellisesti sporalla ilman lippua: Juna lähti muutaman minuutin etukäteen ja ehdin juuri hypätä kyytiin. Olin ostamassa lippua vr:n sovelluksesta tarkastajien tullessa kohdalle. Onnistuin puhumaan itseni pois sakosta, olihan juna lähtenyt ennen aikojaan ja sovellus oli junaan hypätessä ollut kuitenkin auki. Yritin ostaa itselleni lipun, mutta sovellus oli kiinaksi. Sain lopulta sakot.

 

– Olin edellisenä päivänä rikkonut puhelimeni näytön: Söin unessa puhelimen suojalasin. Lasi muuttui liivatelehtimäiseksi ja maiskuttelin kunnes suu oli tyhjä.

 

– Luin edellisenä iltana nettikeskustelussa hieman ikäviä kommentteja: Menin Yhdysvalloissa ostoskeskuksessa olevaan kylpylään. Oltiin menossa ystävien kanssa saunaan kun aikuiset miehet alkoi laukomaan näitä keskustelussa tulleita kommentteja mulle. Onnistuneesti sivuutin kaiken ja yritin viettää aikaa ystävien kanssa. Lopulta saunasta palatessa mun pukukaapista oltiin varastettu kaikki ja miehet poistui naureskellen paikalta.

 

Oon laittanut merkille, että harmillisen monet unet liittyy joko puhelimeen tai muuhun ”sosiaaliseen paineeseen” jota päivisin puskee monesta suunnasta. Pitäisi ehkä tutkia unia enemmän ja ottaa selvää mitä ne oikein merkitsee.

 

 

Lue myös tämä:
Hyppy unien maailmaan – minkälaisia unia mä näen?


29/01/2019

Posted at 19:45h in Ajatukset, Eläimet, Matkailu, oma elämä, Yleinen by
18 Likes


 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

 

 

Viikon takainen matka Afrikkaan oli silmät avaava enkä kotiin palatessa en oikein tiennyt miten päin olla. Istuin tunteja sohvalla selittäen taukoamatta asioista joita tunsin, näin ja koin. Toinen ei saanut sitä pienintäkään suunvuoroa, joka multa normaalisti irtoaa. Tirautin kyyneleen ja toisenkin – tämä oli upein matka jolla olin koskaan ollut. Siitä ei ollut epäilystäkään.

 

Mun matka alkoi hieman takkuilevasti aikatauluongelmien vuoksi – olin tarkastanut lennon lähteväksi illalla ja heräsin laukut pakkaamatta matkaseuran tiedustellessa olenko jo matkalla lentokentällä. No en ollut, mutten myöskään valmis jättämään tätä seikkailua välistä. Tunnin kuluttua heräämisestä pulssi huiteli reilusti satasen yläpuolella mutta olin lentokentällä portilla hyppäämässä ensimmäiselle lennollemme, hullua!

 

”Kotiin palatessa illanvietot sohvan kulmassa Viaplayn ääressä ovat tuntuneet harvinaisen tylsiltä perjantai-illan elefantin bongauksiin verrattuna. ”

 

Lennettiin Pariisin kautta Zimbabween Linkwashaan Safari Campille. Päivien ohjelmassa oli safariajeluita, ruokaa, lepoa ja lisää ajeluita – juuri sitä mitä safarilta kuvittelinkin. ”No hurry in Africa” oli fraasi, jota kuulimme päivien aikana moneen kertaan oppaamme suusta. Lähes tuskaisen kuuma sää muuttui miellyttäväksi heti autoon istuessa. Tuuli puhalsi hiuksia ja käteen ojennettiin kellonajasta riippuen jääkylmä Coca-Cola tai viinilasillinen. Olo oli kuin live-elokuvassa. Kotiin palatessa illanvietot sohvan kulmassa Viaplayn ääressä ovat tuntuneet harvinaisen tylsiltä perjantai-illan elefantin bongauksiin verrattuna.

 

Herättiin apinoiden laskiessa liukumäen tavoin telttamme katolta alas, ajettiin tuhatta ja sataa pieniä teitä villikoirien perässä, käytiin ostoksilla läheisessä kylässä johon meitä varten oltiin pystytetty pienet käsityömyyjäiset. Vatsan pohjasta kutkutti leijonan kävellessä niin lähelle, että zoom-objektiivi oli siinä tilanteessa jo turha. Kippisteltiin auringon maalaaman taivaan väriloistossa, jaettiin lounaamme läheisten kyläläisten kanssa ja nähtiin niin paljon iloa, hymyä ja vilkutuksia, että ne tulee olemaan mielessä vielä pitkänkin ajan päästä.

 

Lähdettiin matkaan Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa. Olympuksen yhteistyö Wilderness-safareiden kanssa mahdollisti kuitenkin safarikuvaukseen täydellisen 40-150mm PRO telezoomin lainauksen. Tämä yhdistelmä oli meille reissukuvaukseen täydellinen, sillä se mahdollisti eläinten lähikuvat, sekä laajemmat maisemakuvat. Olen viikon ajan tasaiseen tahtiin pyytänyt poikaystävää katsomaan reissukuvia kanssani ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että telezoom taitaa olla meilläkin ostoslistalla seuraavana. Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa erittäin hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen. Valokuvauksen nippelitiedosta ja kuvauskalustosta viimeaikoina kovin innostuneena tällaisia on mukava testata ja kokeilla mihin ne oikein pystyy!

 

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistä. Näistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.

 

 

Noniin ja nyt vielä iso kasa kuvia! Päädyin lopulta karsimaan näitä ”hieman” (tähän postaukseen niitä oli alunperin käsittelyvaiheessa kaavailtu n.300…) ja haluaisinkin tietää onko siellä kiinnostusta kunnon kuvapläjäykselle jatkossa vai onko vähempi parempi?

 


23/01/2019

Posted at 14:46h in Ajatukset, Mietteitä by
11 Likes

Nuorempana mietin elämääni pidemmälle ja minulla oli suhteellisen tarkat sävelet siitä, mitä elämäni tulee tuomaan tullessaan. Vaan väärässäpä olin – harva asia on näin 22-vuotiaana kuten mä silloin haaveissani toivoin. Ei ole kihlasormusta, lasta, koiraa eikä omakotitaloa. Koin itseasiassa, että nämä tulisi olla ajankohtaisia jo silloin, kun vuosia on mittarissa 18. Onnekseni näin ei ollut täyttäessäni 18 eikä ole vieläkään.

Mä täytin tänään 22. Näiden vuosien aikana on tapahtunut vaikka mitä, olen kokenut vaikka mitä ja oppinut vaikka mitä, kuten esimerkiksi:

…kaikki ei koskaan tule tykkäämään susta ja se on vain hyväksyttävä. Se ei kuitenkaan tarkoita tehneesi jotain väärin.

…hoida asiat välittömästi pois alta. Petivaatteiden vaihtaminen, urheilemaan lähteminen tai laskujen maksaminen. Näin asiat eivät jää mieleen kummittelemaan tai pahimmassa tapauksessa palaa eteen vielä korkojen kera.

…kehu aina ääneen kun se on paikallaan oli kyseessä tuttu tai tuntematon. Kehuista tulee hyvä mieli ja parhaimmassa tapauksessa pienetkin kehut saa käännettyä huononkin päivän paljon paremmaksi.

…kokeilemalla oppii ja oppii olla kokeilematta enää uudelleen. Värjäsin kerran hiukset räikeän punaisiksi enkä muuten värjää enää koskaan.

…korianteri maistuu pahalta joka kerta, eikä se muutu siitä mihinkään.

…pussaa paljon ja halaa vielä enemmän.

…vanhemmat haluavat aina vain sinun parastasi eikä huolenpito, kotiintuloajat tai kiellot ei ole tarkoitettu rangaistuksena. Tämä oli teini-Saran vaikea ymmärtää, mutta asia on näin aikuisuuden kynnyksellä auennut aivan eri tavalla.

 

…ole ystävällinen. Et koskaan tiedä mitä toinen on käymässä elämässä läpi, sillä kuoren alla on monesti asioita joista sinulla ei ole tietoakaan.

…urheilu auttaa moneen stressiin ja ahdistukseen. Jos hikiurheilulle ei ole fiilistä niin parempi on lähteä ulos kävelylle kuin jäädä kotiin pyörittelemään asioita päässä.

…pyri ymmärtämään niitäkin asioita ja ihmisiä, joita et vain kertakaikkisesti voi ymmärtää.

…elämää ei voi suunnitella etukäteen. Näettekös, mulla ei ole vielä aviomiestä, omakotitaloa, lapsia tai edes sitä koiraa jotka joskus vannotin hankkivani ennen tätä hetkeä.

…älä jää kiinni huonoon parisuhteeseen tai myrkytä itseäsi huonoilla ihmissuhteilla. Niille tulee kuitenkin loppu jossain vaiheessa ja on harmi tajuta hukanneensa aikaa tällaiseen ihmiseen. Elämällä on paljon annettavaa.

…on vahvuutta myöntää välillä tarvitsevansa apua.

…kuuntele sydäntäsi. Välillä päätökset kannattaa tehdä oikealla tuntumalla järjen sijaan.

…hengitä, asioilla on aina tapana järjestyä. Aina.

…Oatlyn iKaffe on ehdottomasti parasta kaurajuomaa kahviin.

…jos jokin asia elämässäsi häiritsee sinua, muuta se. Elät elämääsi itsellesi eikä kukaan tee muutoksia puolestasi.

…yksin oleminen ei aina tarkoita välttämättä automaattisesti yksinäisyyttä. Liika sosiaalisuus saattaa väsyttää ja omaa aikaa täytyy välillä antaa myös itselle.

…vaikket olisi aina samaa mieltä asioista, kunnioita toisen mielipidettä.

…matkustamiseen laitetut rahat ei koskaan mene hukkaan. Kokemukset on suurinta rikkautta mitä rahalla saa ja reissut pitää niitä aina sisällään. Ne auttaa myös ymmärtämään maailmaa aivan eri tavalla – palasin eilen kotiin Afrikasta ja matka oli erittäin opettavainen ja silmiä avaava.

…välillä on ihan hyvä olla tekemättä mitään.

…muista kertoa ja näyttää läheisillesi että välität ja rakastat.

 

Photos: Marianna Mäkelä

Olin viimeyönä poikaystäväni toivottaessa hyvää syntymäpäivää todennut unissani nyökytellen, että hyvin synnytty Sara, hyvin synnytty. 

 

Ihanaa syntymäpäivää kaikille synttärikaimoille!

 

 

 


07/01/2019

Posted at 14:57h in Ajatukset, lifestyle, oma elämä by
8 Likes

 

Onnellisuus, tyytyväisyys ja innokkuus on tällähetkellä sanat joilla kuvaisin olotilaani. En usko ”uusi vuosi, uusi minä” hömpötykseen, sillä eilen pakkasesta kaivamani Ben&Jerry’s purkki olisi onnistuneesti päättänyt kaikki mahdolliset lupaukset herkkulakoista, vuotta on kulunut viikko enkä vieläkään ole saanut itseäni motivoitua lähtemään lähes naurettavan lyhyen matkan päähän salille ja tietokoneenkin aukaisin ensimmäisen kerran viimeyönä. En vieläkään jaksa kaivaa urheiluvaatteita kaapista, tilaan ruokaa kotiin jos siltä tuntuu ja nukun pitkät unet arkipäivisin. Eri suunnista tuleva paine aiheuttaa mulle stressiä sekä ahdistusta ja käsittelen sen käymällä sohvan nurkkaan tekemättä mitään. Mielummin siis annan asioiden sujua omalla painolla, asetan pieniä tavotteita joiden saavuttaminen on luontevaa ja jotka ei pakota muuttumista yhdessä yössä. Oman äkkipikaisen itseni kehitys on ollut työn alla jo pitkän aikaa ja vastaan tulleista ongelmista on selvitty osasta hyvällä ja osasta hieman huonommalla menestyksellä. Iho-ongelmien laskema itsetunto palautuu pian toivottavasti omalle normaalille tasolleen, muihin vertailu loppuu (sekä minulla että toivottavasti myös sinulla, jos sellaista on) ja yritän saada paremman version itsestäni esille.

 

Mietinnässä on erilaisia käsityö-projekteja joita haluan lähteä edistämään sekä ideoita, joilla haluan lähteä haastamaan itseäni. On myös tekoja, jotka ei harkinnan jälkeen tunnukaan niin pahalta toteuttaa ja haaveita, jotka ei olekaan niin ylitsepääsemättömiä. Pian olen taas vuoden vanhempi ja se on itseasiassa ihan kivaa.

 

  ”Iho-ongelmien laskema itsetunto palautuu pian toivottavasti omalle normaalille tasolleen, muihin vertailu loppuu ja yritän saada paremman version itsestäni esille.”

 

 

Psst. Edistys ihon suhteen on pientä ja hidasta, sillä takapakkia tuntuu tulevan aina iloitessani kasvojen hyvästä kunnosta. Ihan kuin ihoni pystyisi aistimaan helpotuksen ja tyytyväisyyden ja puskee vielä muutaman epäpuhtauden sellaisiin paikkoihin, joissa mulla ei koskaan ole edes ollut finniongelmia. Huuliin ilmestyvät viikoittaiset finnit tuntuu jo rangaistukselta liian vähäisestä vedenjuonnista tai ihon kosteutuksesta. Kun korpuiksi kuivuneet kipeät huulet ei vai olisi olleet jo tarpeeksi? Muita huomattuja sivuvaikutuksia on olleet järkyttävä väsymys ja unen tarve, kuivat silmät sekä kipeytynyt selkä. Viimeiselle mä en ole löytänyt mitään järkevää selitystä, mutten googletteluiden perusteella ole ilmeisesti ainoa joka tästä on kärsinnyt. Takaraivossa jyskyttää edelleen se, kuinka tyytyväinen tulen luultavasti lopputulokseen olemaan, joten tämä on sen arvoista. Toivotaan ainakin.

 


03/12/2018

Posted at 18:09h in Ajatukset, Kuulumisia, lifestyle, oma elämä, Yleinen by
2 Likes

 

– Joulukalenterista on nyt jo kolme luukkua avoinna! Mulla on tänävuonna Kicksin kosmetiikkakalenteri ja poikaystävälle askartelin kuun vaihtuessa oman joulukalenterin. Keksin kalenteriin 24 luukkua, joista paljastuu esimerkiksi joulusukat, stand up -liput sekä 10 pusua (oma lemppari!).

 

– Päivän pituus on joulukuussa vain muutaman tunnin ja keli alkaa pimentyä jo pian puolen päivän jälkeen. Vuoden lyhimpään päivään on vielä pari viikkoa ja sitten on onneksi suunta vain parempaan päin. Sitä odotellessa…

 

– Meidän naapuriasunnon homeongelma saatiin kuin saatiinkin kahdessa kuukaudessa korjattua ja saatiin vihdoin loppuviikosta meille uudet naapurit. Heidän kanssa on tullut vietettyä sen verran aikaa niin muuttoapuna kuin illanistujaisten merkeissä, että näin heistä jopa viikonloppuna unta. Ihanaa saada kaveri (vielä entistä) lähemmäksi!

 

– Maanantai tarkoittaa sitä, että budjettiviikko on nyt vihdoin ohi! Mä suuntaankin pian Lidliin ja ostan nyt kaikkea sitä, mitä viimeviikolla jäi kaipaamaan. Kerron pian teille muuten, miten mun budjettiviikko oikein sujui.

 

 

– Ensiviikolla edessä on vuoden viimeinen reissu kaupunkiin, joka on ollut jonkinlainen perinne jo usean vuoden ajan, nimittäin Pietariin! Tälläkertaa matka tehdään kesäloman sijaan talvella ja mitä parhaassa matkaseurassa. Kyseessä on poikaystävän ensimmäinen kerta Venäjällä ja olen ollut innoissani tästä siitä lähtien kun reissu tuli tietoon.

 

 – Ensimmäinen viikko ihokuuria on nyt takana ja huomaan sekä hyviä, että ei niin kivoja muutoksia kropassani. Kasvojen iho on yleisesti jo rauhoittunut hieman, mikä on ollut positiivinen yllätys. Olen onnistunut pitämään pitämään kuivumisen kurissa armottomalla rasvaamisella, vaan huuliin eikä päänahkaan tunnu tepsivän mikään. Mun ennaltakin erittäin vähän rasvoittuva hiuspohja pärjäisi varmaan kuukauden päivät ilman pesua eikä sitä huomaisi missään. Onko teillä vinkata jotain apua kuivaan hiuspohjaan, sellaiselle olisi nyt todella suuri tarve?

 

– Halusin jakaa mun joulumieltä teillekkin ja Instagramin puolelta löytyy viikoittaisia arvontoja aina jouluun saakka. Kuluneen viikonlopun arvonnasta löytyy sellaisia tuotteita pikkujouluihin valmistautumiseen, jotka on kaikki käytössä itsellänikin. Käykää siis osallistumassa!

 

Mä lähden nyt juosten kauppaan ja jatkan iltaa salkkarit-maratoonin parissa. Pitkästä aikaa mulla on ihan hyvä maanantai ja toivon viikon jatkuvan samaan malliin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!