Shoes Ecco / Socks and shirt Marimekko / Jacket House of Brandon* / Bag Monki / Pants NA-KD / Glasses RayBan

Täällä ollaan aika ryytynyttä tyyppiä – eilinen jalkapäivä ja aktiivinen viikonloppu sai energiat finaaliin. Alkuviikon olen heräillyt aikaisin, juossut paikasta toiseen ja hoidellut asioita. Sain eilen vietyä viisumihakemuksen eteenpäin. Viimetippaan tämäkin tosin jäi, sillä viisumi on valmiina päivää ennen lähtöä. Ensiviikolla on taas suuntana Venäjä – tää on aina yhtä siistiä! Nyt toivotaan vaan vähän parempia kelejä ja auringonpaistetta sinnekin, sillä vuosi sitten vietettiin pari päivää pienessä sateessa.

PSST. Edellinen postaus sai aikamoisen kuhinan aikaiseksi  tietyllä keskustelupalstalla. Kaksi tyyppiä kerkesi jo täällä kommenteissakin sysäämään  ihosyöpien kasvun mun harteille ja  kääntämään syyttävän sormen muhun päin kun on puhe ihosyövän  edistämisestä. Auringonotossa on tosiaan vaaroja, sen varmasti jokainen tietää. Kuten edellisessä postauksessakin kerroin, mä olen todella herkkä palamaan. Mulle riittää auringossa pelkkä hetki ilman suojakertoimia, kun iho alkaa jo punoittaa. Tästä syystä mulla on aina ollut käytössä ne vahvimmat aurinkorasvat, SPF 50 ja sen sellaista. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen on kykenevä tekemään auringonottoa koskevat päätökset itse oman harkintakykynsä mukaan. Jos otat aurinkoa, niin ota myös selvää siitä mahdollisesti aiheutuvista haitoista. Kyseessä on tämän hetken kuuma puheenaihe, en halua neuvoa ketään suuntaan tai toiseenkaan aurinkosuojavoiteiden käytössä.

Keskusteluita on ollut niin auringon aiheuttamista haitoista iholle, kuin aurinkovoiteiden tuottamista haitoista ihmiselle ja ympäristölle. Ei siis varmaankaan ole tiettyyn henkilöön tai blogiin syyttäminen, kun puhe on näinkin laajasta asiasta. Mulla ne aineet joista rusketuksen yleensä saan on itseruskettavia, mutta  aurinkoa ottaessa olen käyttänyt niin aurinkosuojakertoimia kuin luonnollisempaa kookosöljyä. Kookosöljyn suojakerroin on erittäin pieni, mutta joitain se on palvellut paremmin kuin SPF15 aurinkorasvat. Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!


 Olo on pelokas ja jännittynyt, mutta saamalla hemmetin huojentunut ja ylpeä. Mä tein sen! Syksyllä mä en ajatellut valmistuvani ylioppilaaksi keväällä 2017, mutta tässä mä nyt olen. Selkävaivat toi eteen monia kurssittomia jaksoja, jossain vaiheessa mä olin jo menettänyt toivoni – en mä tule millään saamaan kaikkia tarvittavia kursseja kasaan. Hetki siinä kuitenkin vierähti. Ehdin näiden neljän lukiossa vietetyn vuoden aikana kokemaan vaikka mitä! Ensimmäiselle mennessäni mä asuin kotikotona. Ikätovereiden jatkaessa toiselle vuodelle mä sanoin hetkeksi heipat ja vietin yhden vuoden Yhdysvalloissa. Herranjestas kuinka aika on mennyt nopeasti! Palasin takaisin, suoritin kursseja, asuin tässä välissä omillani Lahdessa ja nyt tuoreena ylioppilaana mulla on uusi koti uudessa kaupungissa ja aika jatkaa matkaa tietämättömänä mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan.

Niin yllätyksenä tämä tuli, ettei kutsujakaan viitstinyt tehdä etukäteen valmiiksi. YO-kirjoitusten tuloksista osa hymyilyttää ja osa harmittaa. Useamman aineen arvosanan jääminen pisteen päähän paremmasta ärsyttää tottakai, mutta turha sitä on näin tässä vaiheessa voivotella. Mekko tuli perille torstaina, eli aika viimetippaan tämä jäi. Tykkään siitä kuitenkin todella paljon, ihanan erikoinen ja erilainen!

En hakenut mihinkään jatko-opiskelemaan, puhti ei vaan yksinkertaisesti olisi riittänyt. Muutenkin haluaisin elää hetken  tehden jotain muuta kuin opiskellen – työt, huvit ja matkustelu. Tarkoitus ei kuitenkaan ole jäädä opiskeluissa ”tyhjän päälle”. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, mihin mä tulen jatkossa suuntaamaan. Kaikki on nyt avoinna ja täähän on ihan kivaa!

Nyt on kuitenkin aika vetää lakki päähän ja juhlia,  hurjasti onnea kaikille valmistuneille!


Tonnin stiflat ei todellakaan ole normaali näky mun kenkäkaapissa. Mun tulee harvemmin jos koskaan ostettua mitään merkkituotteita tai satsattua niihin suuria summia rahaa. Olenhan mä ihaillut vaikka mitä laukkuja ja kenkiä, muttei vielä tähän kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä ole tullut sitä palavaa himoa mihinkään merkkituotteeseen. Olen onnistunut skippaamaan nämä halvemman luokan merkkilaukut, kuten Michael Korsit ja Guessit.

Nyt mä kuitenkin rakastuin. Rakastuin Gucciin, tarkemmin ottaen näihin mustiin nahkaisiin Princetown loafereihin. Kaikki kivijalkakaupat ja nettikaupat tuntuu olevan täynnä erilaisia loafereita. Kyseinen kenkämalli on aika pinnalla tällä hetkellä, omistan tällaisia itsekin muutamat. Vaikka normaalit mustat kengät on käytännöllisimmät, on nämä ihanilla yksityiskohdilla tai kankailla varustellut popot aika upeat. Eniten mua houkuttaisi aidoista Guccin Princetowneista mustat nahkaiset karvoilla varustellut versiot.

I-HA-NAT!

Me ei ehditty Tukholmassa kiertää paljoa kauppoja, mutta River Island koluttiin äkkiä läpi. Löysin sieltä alimpana näkyvät vaaleanpunaiset Loaferit karvalla. Ehkä hieman käytännöllisemmät kuin Princetownit, mutta onhan noi nyt ihan eri näköiset. Löysin myös Steve Maddenilta Jillit, jotka on aika samanlaiset näiden kanssa. Ehkä ne menisi siihen pahimpaan himoon, vaikka aikamoiset kopiot ovatkin.

Odottelen jos tämä kenkähimo menisi pian ohi, eihän noi kovin hyvät olisi täällä sateisessa Suomessa. Näistä pitäisi muutenkin huolehtia aivan erilailla kuin mun muista kengistä. Jos hinta ei olisi ihan noin suolainen, niin nämä olisi varmasti jo mun. Harvoin tällaista fiilistä jää tollaisen hintalapun jälkeen mutta edelleen, onhan noi saakelin upeat! 


On jännää kasvaa aikuiseksi. Pari vuotta sitten hyppäsin siihen ikään, kun aloin yrittää hoitaa asioita itse. Vaihtovuoden aikana musta kasvoi toki itsenäisempi tyyppi, mutta viralliset puhelut ja asioiden hoitamiset oli alkuunsa jänniä. Isi on ollut mulle aina se tukihenkilö, joka tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Kerrostalon palohälytysten soidessa mulla oli linjat auki hänen kanssa ennen, kuin mä olin edes ehtinyt lähteä ulos asunnosta. ”MITÄ MÄ TEEN?”. Asiat on ollut todella hyvin hoidossa kuluneiden 20 vuoden aikana, mutta mitä tapahtui, kun täytin 20? Halusin, että tärkeimmätkin jutut on mulla hoidossa. Vakuutukset sun muut. Olen kuitenkin aina ollut tapaturma-altis yksilö ja nyt asun kaiken lisäksi yksin vuokra-asunnossa. Mulle tarjottiin mahdollisuutta kaupalliseen yhteistyöhön LähiTapiola Vellamon kanssa. Tartuin tilaisuuteen ja kävin keskustelemassa näistä nuoren aikuisen palveluista vähän tarkemmin.

Olen jo pari vuotta asunut vuokra-asunnossa omillani. Sattumusten vuoksi koti-vakuutukseni päättyi viimekesänä ja uuden ottaminen on tuntunut olevan todella hankalaa. En tarkoita sen olevan käytännössä hankalaa vaan kun en tiennyt, mitä sen pitäisi noin tarkemmin ottaen sisältää. Lopulta ajatus kotivakuutuksesta vaan jäi, elin todella varovaisesti. Pyykinpesun aikana ei käynyt mielessäkään, että olisin piipahtanut kaupassa. Istuin suurin piirtein nenä kiinni koneessa, jotta huomaisin mahdollisen veden vuodon heti. Ei tollaisia ajatellut, kun vakuutus oli kunnossa. Vesivahingot kun on nykyään aika yleisiä, yllättäviä ja hemmetin kalliita.

Juteltiin, kerroin miltä musta tuntuu, säädeltiin lukuja ja lopulta mä lähdin LähiTapiola Vellamon toimistolta vakuutuspaperit kädessä. Se tuntui omalla tavalla siistiltä! Halusin juuri mulle sopivan ratkaisun, sillä näen osan asioista tärkeämpinä kuin toiset. Maksan vakuutukseni toki itse, joten saatiin siitä lopulta kattava mutta sopivan halpa paketti.

Halusin juuri mulle sopivan ratkaisun, sillä näen osan asioista tärkeämpinä kuin toiset.

 Erilaisten vakuutusten lisäksi mietittiin, jos alkaisin laittaa kuukausittain rahaa säästöön omistusasuntoa varten. Omistusasunto ei vielä tällä hetkellä ole minulle ajankohtainen, sillä en halua kakskymppisenä olla niin sitoutunut mihinkään tiettyyn paikkakuntaan tai asuntoon. En kuitenkaan loppuelämääni halua asua vuokralla; onhan nyt omistuasunto järkevämpi vaihtoehto kuin vuokra-asunto! Tältä puolelta asiat on kuitenkin ollut kunnossa jo pitkän aikaa, joten sivuutettiin aihetta vaan hieman muiden lomassa. Kuukausittainen säästäminen on kuitenkin työtä tekevälle nuorelle fiksu ratkaisu. Pienistä summista kertyy lopulta ihan nätti potti ja pian asunnon käsiraha onkin jo valmiina!

Mä näin tarpeelliseksi vakuuttaa mun asunnon Laaja Kotivakuutuksella, jota itseasiassa vaaditaan usein uuteen asuntoon muuttaessa. Mulla on tämän myötä vakuutettuna arvokkaat laitteet, jonka näin erittäin tarpeelliseksi. Nuoren henkilön vakuutus sisältää erityisetuja, kuten nuorisoalennuksen.

Asunnon lisäksi mun vakuuttaminen tapaturmien varalta on tärkeä. Myös kokoajan voimassa oleva matkavakuutus ilman omavastuuta on hyvä vaihtoehto, sillä tämä on voimassa aina, kun olen 50km kauempana kotoa. Nuoren kannattaa tarkasti miettiä, millainen vakuutuspaketti on juuri hänelle sopiva. Nyt ainakin itsellä on kevyempi ja huolettomampi fiilis, mitä vaan voi tapahtua. Tuun myöhemmin puhumaan lisää aiheesta, onko teillä jotain tiettyä, mitä haluaisitte mun käsittelevän?

Photos: Oona Linna


Varoitan, tekstisekamelska tulossa! Mä olen tällä hetkellä aika sanaton, vaikka päässä pyörii paljon kerrottavaa. En tiedä mistä aloittaa tai miten saan mun asiani ilmaistua.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, ettei erilaiset palkinnot määritä sun suosiota. Eihän niillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Lauantaina oli Indiedays Blog Awards ja päivään lähdettiin iloisin mielin. Olin onnellinen, että saatiin pitkästä aikaa meidän porukka kasaan. Ehdolla oleminen ei ollut mielessä, vaikka monet tuntui jännittävän mun puolesta. Käytiin päivätapahtumassa, mentiin Liisan luo laittautumaan ja lopulta treffailtiin koko porukan kanssa. Oltiin ajoissa paikalla ja koko päivän laidasta laitaan heitellyt sää mahdollisti gaala-asun ikuistamisen. Valitsin päälleni mustan jumpsuitin, vaikka kaikki taisi edellisessä postauksessa olla punaisen mekon puolella. Keksin punaiselle mekolle onneksi toisen käyttötilaisuuden, sillä muutamat muutkin gaalavieraat oli bonganneet kaupasta saman mekon.

Istuttiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa. Voittajien julkistaminen alkoi, mutta mun keskittyminen oli aivan jossain muualla. Lopulta kaiuttimista kuului mun nimi. Fiilikset oli ehdottomasti yllättyneet ja häkeltyneet. Mä voitin! ”Sara pitäiskö sun mennä tonne lavalle!” ai niin joo. Pakko sanoa, että tämä voitto merkkasi sittenkin paljon. Se on iso juttu sen takia, että kyseessä on lukijoiden äänestys eikä tuomareiden päätös. Olen onnellinen, koska kaikki voittoon tarvittavat äänet tuli teiltä! Äänestyksessä oli mukana paljon huikeita ja tyylikkäitä tyyppejä, joten onhan tämä ihan mahtavaa. Suuri kiitos siis jokaiselle äänestäneelle!

”Olen onnellinen, koska kaikki voittoon tarvittavat äänet tuli teiltä!”

Eilinen meni illasta toipuessa ja tajusin, miksi toissapäiväinen oli tämän vuoden ainoita kertoja ulkona. Nyt voi jatkossa kaivaa kaapista alkoholittomat Happy Joet ja viettää vappuakin vaikka uutta kotia sisustaen. Viimeviikko oli monella tapaa kuitenkin mahtava; toivotaan että juuri alkaneeseen viikkoon sisältyy yhtä paljon iloa ja onnellisuutta!

Photos: Jere Viinikainen