Mielessä on ollut jo hetken aihe, mistä oon halunnut tulla puhumaan teille. Sivuutin tätä jo hieman muutama postaus taaksepäin, mutta koska asiasta on vaihdettu pitkiä whatsapp-keskusteluita ja facetime-puheluita blogikollegojen kanssa, voisi tästä kirjoittaa jo oman postauksenkin. Tällainen pieni illan höpöttely siis tulossa, joka avaa ehkä vähän enemmän omia ajatuksia tietenkään kenenkään työtä ja panostusta vähättelemättä!

Mun historia bloggaajana on aika pitkä. Tätä hommaa on tehty jo vuosia eri blogi osotteiden alla, vaikka siirryin vasta vuosi sitten maaliskuussa Indiedaysin alle. Tottakai se boostasi hommaa aivan uudella tavalla ja on vakavoittanut tätä kirjoittamista ainakin omalta osalta. Esimerkiksi kesälomalla ainoa ”huoli” oli blogi, enkä pystynyt käydä nukkumaan ennen seuraavan päivän postauksen hiomista valmiiksi. Postauksia syntyi silloin aivan eri tavalla verrattuna nykyiseen. No nyt blogin vastapainona on vielä pari kuukautta koulu ja itseasiassa tämän viikon jälkeen olen suorittanut mun urakan ylioppilaskirjoitusten osalta. Koska intoa riittäisi, on harmi että aika tai voimat ei meinaa aina antaa periksi. Bloggaamiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin monet siellä ruudun toisella puolella voikaan edes kuvitella. Postauksen suunnittelu, toteutus, jälkikäsittely, valmistus ja julkaisu jo itsessään vie päivästä tunteja, mutta tämän ohella on vielä sähköposteihin vastaamisia, laskutuksia sun muita. Keskustelupalstoja lukeneena bloggaus ei monien teistä mielestä käy työstä, vaikka todellisuudessa tätä varten voi käyttää melkeempä kokonaisia työpäiviä. Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.

Se ei tietenkään riitä, että mä olen itse kehittynyt bloggaajana. Myös koko blogimaailma on kehittynyt viimeaikoina. Jotkut ajattelee, että parempaan suuntaan, toiset taas ei. Yhä useamman blogin kohdalla tuntuu, että lukisi naistenlehden artikkelia kuin blogia. Tämä toki on hienoa, että sisältö on visuaalista ja nättiä, mutta esimerkiksi musta ei vain olisi siihen. Musta ei olisi julkaisemaan pelkkiä huoliteltuja flat lay-kuvia blogiin aamukahvista, kun samassa kuvassa näkyy saman väriskaalan esineitä huonekasvista huulipunaan.

Mä pidän siitä, että omassa blogissa on alusta lähtien ollut todella vapaa kaava – julkaisen mitä huvittaa. Täällä on näkynyt asukuvia, täällä on näkynyt kosmetiikkaa, täällä on näkynyt elämän iloja sekä suruja. On ruokaa, on sisustusta, on puhelinkuvia ja jatkossa tulee olemaan vielä enemmän hyvinvointiakin. Todella rönsyilevää, mutta se olen minä. Tämä on tuonut monilta teiltä positiivista kommenttia ja on todella ihana kuulla että tekin tykkäätte.

”Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.”

Blogien suosio on hiipunut ehkä vähän vlogien varjoon ja monet lukijat on hypännyt juurikin näiden liikkuvien videokuvien pariin. Mä en itse ole päässyt mukaan tohon hössötykseen, en videoiden katsojana yhtään enempää kuin niiden tekijänäkään. Erilaiset my day-videot voisi helposti sopia mun blogin sisältöön jossain vaiheessa, mutta ainakin säännöllinen panostus säilyisi silti blogissa.  Tämä blogimaailman muuttuminen ammattimaiseen suuntaan luo tällaiselle oman tien kulkijalle paljon kysymyksiä mieleen. Tietynlainen täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan sekä blogeissa että muualla sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä pinnalla. Tuntuu hassulta, että Instagram feedin kuvien yhteensopivuutta tarkastellaan nykyään niin monin eri keinoin ja niissä vallitsee monesti tietynlainen väriskaala. Älkää ymmärtäkö mua väärin, on upeeta nähdä kuinka jotkut tekee asioita päämäärätietoisesti blogin ja sosiaalisen median eteen, mutta mä kaipaan sitä aikaa, kun blogit ja sosiaalisen median julkaisut oli spontaaneja.

Instagram myötäilee monilla blogin linjaa ja Snapchat sit taas on se kanava, jossa elämän tilanteita jaetaan vähän vapaammin. Some tarjoaa inspiraatiota ja mä suorastaan rakastan sitä. Mä rakastan, että asuvinkkejä saa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi sosiaalisen median kautta ja reissu kuvia seuraillaan ainakin täällä aina todella aktiivisesti. Mutta silti, spontaanisuus!

Oman blogi historian alussa asukuvat otettiin pihatiellä ja blogit oli persoonallisempia. Nyt melkein mihin tahansa blogiin klikkaakaan, on sisältö ehkä pelottavan samanlaista ja täydellistä. Tottakai sisältö voi olla laadukasta ilman sitä täydellisyyden tavoittelua, mutta persoonallisuus puuttuu. Nykyään lukijoita saatetaan kalastella monin keinoin ja blogia tyrkytetään esille. Onhan se kiva nähdä seuraajien kasvavan, mutta tämä samalla vie ihmiseltä pois yksityisyyttä. Yksityisyys on varsinkin viimeaikoina ollut mulle todella tärkeää ja toivon, että lukijat blogin toisella puolella ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Vähänkään isommat lukijakunnat omaava blogi vie itsensä julkisuuteen ja monet ihmiset käsittävät tämän asian hieman väärin. Vaikka toisen menestys ei yleensä ole muilta pois, nähdään se silti pahana asiana, ja bloggaajaa lähdetään yhdessä tallaamaan alas tilaisuuden tullen. Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähän ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.

Työsuhteita yritetään sabotoida, tulevaisuuteen pyritään vaikuttaa ja hänen ihmissuhteet on yhtäkkiä julkisia ihmissuhteita, jotka monesti arvostellaan ja ruoditaan läpi pienimpääkin yksityiskohtaa myöten. Nyt mentiin postauksen aiheesta ehkä hieman sivuun.

”Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähänsä, ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.”

Vaikken itse ole millään lailla halukas muuttamaan blogin sisältöä muotilehtimäisempään suuntaan, luo tämä silti jonkinlaiset paineet ja vähemmyyden tunteen. Kun osa blogin seuraajista on hävinnyt vlogien suuntaan ja enemmän on näitä blogeja harkitusti mietityllä sisällöllä niin miettii pakostakin, olisiko kiinnostavuuden vuoksi ”pakko” ottaa jonkinlainen ryhtiliike ja muuttua muiden mukana. Siinä tilanteessa nämä turhanpäiväset löpinät jäisi pois ja ehkä se silmätikkuna oleminen jäisi, kun ei enää olisi niin paljoa asioita mitä blogin ulkopuolella voisi spekuloida.

Haluan tietää teidän mielipiteen, toivottavasti tämä aihe herättäisi kommenttia myös kommenttiboksin puolella. Mitä ajatuksia blogimaailman muuttuminen herättää teissä? Mistä tykkäätte ja mitä kaipaatte. Edelleen saa antaa mulle risuja ja ruusuja, otan niitä todella mielelläni vastaan.

Ja koska nyt blogihommista on puhe, ajattelin vinkata tänne loppuun mun olevan ehdokkaana vuoden tyylikkäin-kategoriassa Indeidays Blog Awardeissa! Ihan hullua, sillä samassa kategoriassa mun kanssa ehdolla on todella tasokkaita blogeja ja kilpailu on varmasti kova. Jos siis ajattelet, että multa saa inspiraatiota vaatekaappiin, sisustukseen, päivän meikkiin tai koet vaikka ruokapostaukset inspiroivina, niin käy antamassa mulle äänesi TÄÄLLÄ! Pääsin viime gaalassa todella hyville sijoituksille ja fiilikset oli todella yllättyneet ja iloiset.

Mä olen todella kiitollinen kaikista äänistä, joista olette laittaneet mulle kuvia jo ennen kuin mä olen missään ilmoittanut ehdokkuudestani. Äänestämään pääsee myös klikkaamalla tämän postauksen kuvia ja mut löytää joko tyylikkäin-kategorian alta tai kirjoittamalla Sara Ollila hakukenttään.


Kevään ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset on nyt takana ja mulla on vielä kuukauden päästä muutamat edessä. Pakko sanoa, että nyt jännittää tulevien (mahdollisten) ylioppilasjuhlien puolesta. Toivotaan että kevään kirjoituksissa päästään vähintään samalle tasolle kuin syksyllä. Mun tulevaisuuden suunnitelmat on vielä vähän avoinna, joten kouluihin hakeminen on vielä yksi suuri kysymysmerkki. Ajattelin vaihtovuoden avaavan suunnitelmia edes hiukan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, millä järjellä niin olisi käynyt? Parit ammattivaihtoehdot on mulla mielessä, mutta mikään ei houkuttele niin palavasti. Läheiset on yrittänyt heittää mulle ideoita, mutta se ”kyllä!” ei ainakaa vielä ole tullut vastaan. Pieni tsemppi päälle niin eiköhän tää tästä!

Hullua ajatella, että aikalailla tasan vuosi sitten tanssittiin wanhat. Silloin suunniteltiin kampauksia ja laitettiin kynsiä kuntoon. Tänä vuonna meno on onneksi vähän rennompaa, sillä penkkariasu on pienentämistä vaille valmiina vaatehuoneessa. Lastenpuolen asusta huolimatta pituutta oli tälle 160senttiselle varrelle vähän liikaa, mutta sellaset on onneksi helppo korjata. Keväällä painetaan siis vielä koulun kanssa, mutta viimeaikojen perusteella nämä tulevat kuukaudet tulee menemään nopeasti.

Mä lähden nyt sunnuntaikahveille ja iltapäivästä vähän urheilemaan!IMG_7573 IMG_7595 IMG_7530 IMG_7620IMG_7579IMG_7600-2IMG_7605


IMG_7738 IMG_7226

Vietettiin pari viikonloppua sitten tyttöporukalla mun täysien kymppien synttäreitä. Oli ihana nähdä pitkästäaikaa näitä tyyppejä jotka ei asu täällä lähettyvillä. Synttäreistä on lähiaikoina tulossa omaa pientä postausta. Mun kämppä näytti vielä menneen viikon ajan kunnon bilekämpältä, sillä lattia oli täynnä ilmapalloja ja koristeita oli ympäriinsä. Nyt oon pikkuhiljaa saanut taas laitettua paikkoja arkikuntoon, vaikka foliopallot leijailee vieläkin katonrajassa.

IMG_7416 IMG_7423 IMG_7413 Vietin viimeviikolla yhden vapaapäivän Helsingissä. Käytiin &OtherStories-liikkeen vip-avajaisissa ja Adidaksen EQT-kengän lanseeraustilaisuudessa. Ensimmäinen mesta oli niin täynnä tyyppejä, että päätin suosiolla venata seuraavaan Helsingin reissuun ja käydä kiertämässä tän kaupan rauhassa läpi. No kuitenkin, sivusilmällä vilkaistuna tämä hullun kokoinen kauppa oli täynnä mitä ihanempia vaatteita ja asusteita. Saatiin sieltä mukaan pienet goodiebagit, joissa oli &OtherStories huulipunia. Rakastuin sävyihin ihan kunnolla, ja näitä tulee luultavasti näkymään huulilla tulevissa kevään asukuvissa, vink vink!IMG_5625IMG_5871IMG_5156IMG_4867Meidän pienen Lontoo-visiitin kuvia on ihailtu ruudun tällä puolen jokainen ilta ja voisin heitellä niitä jokaiseen väliin. Reissu oli vaan niin ihana, että voisin melkeempä alkaa heti myymään vaatteita ja budjetoimaan seuraavaa pientä ulkomaan reissua. Ehkä sit kesällä ylppäreiden jälkeen, who knows! Niin kuin mä olen jo moneen kertaan sanonut, on matkustus mulle se mistä haaveilen. Olisi ihanaa, jos rahat riittäisi pieneen euroopan reissuun vaikka parin kuukauden välein. Todellisuudessahan nämä ”halvatkin” reissut tulee kuitenkin loppupeleissä aika hintaviksi. Perus eläminen kohteessa on monesti kalliimpaa kuin sitä tuli edes ajatelleeksi, harmi!
IMG_7355-2 IMG_7332-2 Kävin viimeviikolla moikkaamassa Tiiaa The Lookissa ennen ensimmäistä asiakasta. Kiharrettiin hiuksia,  otettiin vähän kuvia ja höpöteltiin mukavia. Mietittiin myös vähän mun tulevien penkkareiden hiuspuolta, sillä haluisin tän reuhkan mielellään kiinni sen päivän ajaksi. Tilasin mun asun viimeviikolla ulkomailta ja se ehti kotiovelle parissa päivässä. Mä kun pelästyin että oon myöhässä ja penkkareissa ihan ilman asua. No tosin, asu oli lastenpuolelta ja siltikin liian iso. Onko ne L-koon skidit oikeesti jotain 175cm pitkiä tyyppejä – ja mä kun ajattelin olevani fiksu tän tilauksen kanssa…IMG_7585
IMG_7745 IMG_7408Kalkkilaivan kapteeni, mun koti ja super kiireettömän aamun super aamupala! Toi mun naama tosiaan näyttää siltä, että yksi itseruskettavakerros voisi viedä mut elävien kirjoihin. Oon muuten löytänyt ihan luottoitseruskettavan, josta oon vinkkaillu monille kavereille ja tutuille viimeaikoina. Mä en ole tainnutkaan siitä vielä täällä puolella mainita, miten olis kiinnostaisko?

Viimeaikoina mun kahvimaidon vaahdotin on ollut kovassa käytössä. Mä olen yrittänyt aamuisin vetää aamukahvit kurkusta alas, ja näin vaahdotetun maidon ja vaniljasteviatipan jälkeen se maistuu lähes yhtä hyvältä kuin kahvilan latte. Snapchatissä välillä vilahtanut kahvimuki on saanut paljon kysyntää, ja kupissa on tosiaan ihan normaalia kahvia ja maitoa vaahdotettuna. Makeutan monesti vielä kahvin yhdellä tipalla vaniljasteviaa, mutta juodaan sitä monesti makeuttamattomanakin. Toinen aamupalojen luottojuttu on avocadoleipä aromisuolalla, sekä maustamaton jogurtti tuoreilla hedelmillä, marjoilla ja myslillä.

Ihanaa keskiviikkoa tyypit!


   IMG_5070-7Pitkään heräily ja sängyssä pyöriskely. Kuluneet aamut on ollut just sellasia ja niistä mä pidän. Oon niitä ihmisiä, jotka tarvisee aikaa heräämiseen siellä lämpösessä peiton alla. Nuoruuden kauhuaamuja oli ne, kun isi tuli repimään peiton pois päältä…saihan se mut nousemaan mutta koita siinä sit alottaa päivä positiivisella mielellä. Parasta on se, kun herätessä ei ole kiire mihinkään. Kiristän muutenkin aamuisin aikaa mielummin laittautumisesta jos se vaatisi mut pois peiton alta nopeammin kuin 10minuuttia sitten silmien aukaisemisen.

Lentokentällä venailu lentoliput kädessä. Tiedossa ei tällä hetkellä ole reissuja, mutta siitä tunteesta mä tykkään. Siinä tilanteessa ei ole mitään tietoa mitä tuleva reissu tuo tullessaan ja lentokentät nyt muutenkin on musta todella jännittäviä paikkoja. En haluaisi olla lentokentällä töissä, koska luultavasti sellanen mesta työympäristönä veisi tämän lentokenttäinnostuksen veke aika äkkiä.

Kukat. Oli kyseessä sit itse ostettu tulppaanikimppu tai synttärilahjaksi saadut ruusut, on ne aina yhtä piristäviä. Mä en ole viherpeukaloa nähnytkään ja luultavasti saisin kaktuksenkin aika äkkiä hengiltä. No kesti sitä iloa päivä tai viikko, tykkään kukista ihan kympillä!IMG_5040-6 IMG_5092-7Onnistuneet silmämeikit, wohoo! Olen monesti Snapchatin (@saraollila) puolella valitellut tätä osaamattomuuttani, mutta silti sitkeesti yrittänyt loihtia jotain nättiä kerta toisensa jälkeen. Lähes jokaisen kokeilun jälkeen tulos on näyttänyt lähinnä mustalta silmältä, mutta viimeyön Youtube-niksit tuotti ihan nättiä jälkeä. Harmi vaan, että harvoin normaalina tiistaiyönä tulee lähdettyä pois täältä neljän seinän sisältä. Pakko sanoa, että hymy tuli huulille tajutessani harjottelun tuottavan pikkuhiljaa tulosta!

Uuden lempparisarjan löytäminen. Mä oon todella huono katsomaan mitään sarjoja alusta loppuun ja ne tietyt muutamat sarjat joko a)poistuu Viaplaystä tai b)Kaudet loppuu sekä Viaplayssä että Netflixissä kesken. Kun joku sarja iskee muhun, niin uusi jakso pyörii aina kun vaan mahdollista. Jane the Virginin jaksoja katsotaan tällähetkellä täällä yömyöhään ja se on saanut mut ihan koukkuun. Sarjavinkit on muuten tänne enemmän kuin tervetulleita, antakaa palaa!

IMG_5030-7

+ PITENEVÄT PÄIVÄT! Tarviiko tämä ees mitään selitystä?!


Jouluvalot vaihtui vihdoin vaaleanpunaisiin tulppaaneihin, heräsin pirteänä jo ennen herätystä, loppuviikon suunnitelmat sai viimeisen vahvistuksen, pari ihanaa pakettia odotti postissa ja tämä aamu on  muutenkin ollut maanantaiksi yllättävän hyvä! Viimeviikon perjantai 13. ei sujunut ihan niin kuin piti ja eilinenkin oli täynnä huonoa tuuria. Melkein kerkesin jo manaamaan alkavan viikon aivan surkeaksi. Näillä näkymin siitä tulee kuitenkin kaikkea muuta, joten eiköhän tästä ala pikkuhiljaa suunta ylöspäin. Päästään vähän rentoutumaan arkea pakoon, tätä mä tarvitsin just nyt!

Maanantai on ollut täynnä tekemistä ja puoleen päivään mennessä to do-lista on lyhentynyt puolella. Siellä tosin on jäljellä nämä vähiten tykätyimmät kotityöt, kuten tiskaa, pese pyykkiä ja pese lattiat. Ruoan laitto ja vaatehuoneen siivous olisi kuitenkin seuraavaksi edessä. Koko kämppä tuntuu olevan täynnä vaatetta ja tavaraa ja näin siivouksen tullen alkaa tajuamaan kuinka vähemmälläkin pärjäisi..IMG_4776 IMG_4689IMG_4772IMG_4739(shein*)