1. Olen… Severi, kavereiden kesken Seve. Palvelija kutsuu minua Räyhä Ralfiksi mikäli erehdyn haukkumaan toisille koirille, mitäköhän sekin meinaa? Syntymäpäiviä juhlin vuoden toisena päivänä ja olenkin jo 4-vuotias energinen Rööperin rajalla asusteleva husky. Uudessa kodissa olen asustellut nyt kuukauden päivät ja pakko myöntää, että tämä jos joku on koiran elämää. Jouduin vaihtaa kotia edellisen palvelijani muuttuneen elämäntilanteen takia. Hän kohteli minua hyvin ja onnistui kouluttamaan minusta kelpo kansalaisen jääräpäisyydestäni huolimatta. Ymmärrän että välillä elämässä tapahtuu odottamattomia asioita ja hänhän halusi minulle vain paremman kodin mitä itse pystyi tarjoamaan. Tässä välissä jouduin kotiin, jota en mielelläni muistele. Minut haettiin sieltä onnekseni pian pois ja sen jälkeen nykyinen omistajani huomasi Facebookin aikuiset kodinvaihtajat -ryhmässä ilmoituksen kiireellisestä uudelleensijoituksesta. Nykyinen palvelijani oli kuulema katsellut minunlaisia hienoja koiria Venäjältä, mutta harva heistä sopi kerrostaloon. Molempien onni että meidän tiet kohtasi, täällä on hyvä olla.

 

2. Parhaat päikkärit nukun… sängyssä niin, että pystyn tarkkailemaan helposti jokaista palvelijani liikettä.  Aiemmassa kodissani en saanut oleskella sohvalla tai sängyllä, joten tämä on oikeaa luksusta!

 

3. Paras kaverini on… naapurin Martti, hänestä olettekin varmaan jo aiemmin kuulleet? Tultiin niin hyvin toimeen heti ensikohtaamisesta lähtien ja onkin kiva, että paras kamu asuu aivan seinän takana. Pääsin jo kerran naapuriin yökylään ja se jos mikä oli kivaa! Tehdään yhdessä pitkiä lenkkejä, riehutaan koirapuistoissa ja nautitaan yhteisistä seikkailuista. Alla on meistä yhteiskuva.

 

 

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina… maksalaatikkoa. En meinaa millään ymmärtää miksi saan sitä niin harvoin vaikka olen kovasti yrittänyt osoittaa sen olevan lempiruokaani. Söisin mielelläni päivittäin ihmisten ruokaa, kuten jauhelihaa ja meheviä pihvejä. Eläinkaupan nameilla minua on turha yrittää lahjoa – se on katsos mun taktiikka laittaa palvelija vaihtamaan namit herkullisiin nakkeihin. Kaikki lihaisa siis kelpaa. Rehuja syön vain mikäli Martti yrittää ahmia munkin rehut suuhunsa, pakko edes yrittää pitää puoleni.

 

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen… tennispallon. Se on ainoa lelu joka minua kiinnostaa ja niitä on onneksi lelukori täynnä.

 

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Temppuja ette muuten tältä jääräpäältä tule näkemään, mutta ulkoilen silti erittäin mielelläni. Viettäisin unelmapäiväni metsässä lenkkeillen ja koirapuistoja nuuhkien. Kotona rauhotun välittömästi ja se tekeekin minusta mallikkaan kerrostalokoiran.

 

 

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Nyt pistit pahan, tähän on erittäin hankala vastata! Lähimenneisyydestä paras muisto on se kun hypättiin uuden palvelijani kanssa junaan kohti uutta kotiani. Käytiin matkalla Mustissa ja Mirrissä valitsemassa mulle hienot uudet valjaat ja tykkäänkin näistä enemmän kuin edellisen kotini niittipannasta. Panta nosti tottakai katu-uskottavuuttani mutta onhan nämä valjaat nyt niin paljon mukavammat ja turvallisemmat, olen kuitenkin yllättävän vahva koira.

 

8. Leikitkö mielelläsi muiden koirien kanssa vai oletko tappelupukari?  Tämä riippuu täysin koirasta. Minua ei koskaan leikattu, joten saatan ottaa leikkaamattomat pojat pienenä uhkana. Olen (joidenkin mielestä) uhkaavan kuoreni alla erittäin hellyyttävä koira ja rakastan leikkiä muiden kanssa mikäli kemiat vaan kohtaa.  Ihmisille en koskaan hauku, vaan osoitan muilla tavoin että heidän näkeminen tekee minut iloiseksi. Vieraatkin on minulle ok, kaikki rapsutukset ovat erittäin tervetulleita.

 

9. Jos pöydälle olisi jäänyt makkara ja olisit huoneessa yksin, mitä tekisit? No antaisin makkaran olla, tottakai! Pöydillä olevat asiat ja ruoat ovat palvelijani ja tiedostan sen hyvin. Tästä saankin usein kehuja ja palkinnoksi jotain herkkua, hyvää kannattaa odottaa! Tilanne saattaisi olla eri mikäli makkara olisi maassa eikä siihen ole kielletty koskemasta.

 

10. Onko koira-elämän aikana ilmennyt ongelmia tai vastoinkäymisiä? Mitä, minunko kanssa? Osaan olla mallikkaasti kotona (yksin tai yhdessä), käyttäydyn yleensä hyvin hihnassa, tykkään uusista ihmisistä (koska se tietää aina rapsutuksia!) ja muutenkin olen erittäin leppoisa ja rakastettava tyyppi.

 

 

Jotta en vahingossakaan jättänyt teille liian asiallista kuvaa, niin loppuun oli kuulema pakko lisätä muutama kuva todellisesta itsestäni. Ensimmäinen kuva on ihka-ensimmäinen kuva minusta uuden kotini edessä. Kahdessa viimeisessä näytän kuinka rennosti osaan ottaa. Olen kuulema paras koira mitä omistajani olisi voinut edes toivoa ja olen samaa mieltä – mahtava tyyppi vaikka itse sanonkin!


 

Kosmetiikkatuote: Acon renewing face oil. Tuotehan on itsessään ollut mulle tuttu jo useamman vuoden ajan, mutta viimekuussa tehokäytin sitä sekä aamuisin (välillä myös päivisin) että iltaisin. Vietin päivät ilman meikkiä ja ihon ”freesaus” tapahtui juurikin kyseisellä ihoöljyllä. Tuote antaa kasvoille mukavan hehkun ja samalla ravitsee tehokkaasti. Öljyt on viimeaikoina ollut mulla isossa osassa ihonhoitoa, mutta tämä oli ehdottomasti viimekuun ykköstuote.

 

Ruoka: Tähän kategoriaan valitsen enemmänkin suolaisen naposteluvälipalan, nimittäin Gateaun Grand Blanc & Kuusamon Juuston vuoristojuusto. Hyvää erikseen ja vielä parempaa yhdessä. Oon nauttinut tästä yhdistelmästä aamuisin aamupalalla, päivisin töitä tehdessä ja iltaisin viinilasillisen äärellä.

 

Vaate: Zaran alennuksista löydetty mukavan rento toppaliivi. Pelkäsin alkuun liivin jäävän käyttämättömänä kaapinpohjalle, mutta päinvastoin! Se on ollut mulla käytössä huhtikuun aikana päivittäin. Liivi menee mukavasti moneen asuun ja sopii täydellisesti näille säille, kun toppatakki saattaa auringon paistaessa olla jo hieman liian lämmin. Maksoi ehdottomasti itsensä takaisin.

 

Sarja: Oikeastaan mikä tahansa, kunhan sitä binge watchaa koko päivän putkeen. Edellisessä postauksessa kerroinkin mun sarja- ja leffavinkkejä. Netflixistä löytyvä ”too hot to handle” realityhömppä katsottiin loppuun päivässä ja muutkin yhden kauden minisarjat (kuten I’m not okay with this sekä never have I everkatsottiin päivässä huhtikuun aikana.

 

Rutiini: Ylipäätään se, että huhtikuussa päivissä oli jonkinlainen rutiini. Aikaiset aamuherätykset ei koskaan ole ollut mulle itsestäänselvyys. Koiran ulkoilutus ja pitkät lenkit heti aamusta, iltapäivästä ja illasta. Lounasta syön nykyään tiettyyn aikaan. Illallista syön nykyään tiettyyn aikaan ja olen jo ajoissa sängyssä valmiina unille. Elämä on tällaisen rutiinin kanssa niin paljon mielekkäämpää – miten mulla meni näin pitkään huomata se.

 

Biisi: Alina Barazin ja Khalidin Electric saa jokaisella kuuntelukerralla hyvän fiiliksen aikaiseksi. Suurin pettymys osui mulle Ruisrockin (täysin aiheellisesta) perumisesta, kun kauan odotettu Khalid jää taas näkemättä. Toivotaan 2021 festarikesän mahdollistavan tämän vihdoin mulle ja muille Khalidin ystäville.

 

Kirja: Huhtikuu oli mulla aika olematon kirjojen osalta. Peruin alkukuusta äänikirjatilauksen ja hyllyssä ei tällähetkellä taida olla kovinkaan paljoa uutta luettavaa. Tässä pitäisi ehdottomasti tsempata! Heitän tähän hieman huijaten kuitenkin maaliskuun kirjasuosikin, joka oli Beth O’learyn Kimppakämppä. Sopiva hömppäkirja jota en millään malttanut jättää kesken. Luin lopulta kirjan ennätysnopeasti ja tekisi melkeimpä mieli lukea se uudelleen.

 

Ulkoilupaikka: Oikeastaan mikä tahansa, jossa on mahdollisimman vähän ihmisiä. Lenkkipolut tuntuu olevan tupaten täynnä ja aurinkoiset säät houkuttaa ihmisiä ulkoilemaan entistä enemmän.

 

Paras juttu: No onko tähän edes muuta vastausta kuin koira? Hän tuli mun luo huhtikuun ensimmäisinä päivinä, joten yhteiseloa on nyt vietetty jo reilu kuukausi. Kaikki on mennyt niin hyvin ja huomenna tulenkin esittelemään hänet täällä ihan perinpohjaisesti.

 


 

 

– En ole vielä päässyt mukaan maalausvillitykseen, mutta muita luovia ratkaisuja ajankuluksi on keksitty sitäkin enemmän. Tilasin reissustapaluukaranteenin aikana alottelijoiden handpoke-tatskasetin. Voin sanoa että oma onni, että järki on vielä päässä ja olen taiteillut mustetta tekoihoon oman ihoni sijaan. Tatskasetti olisi voinut olla mun (vielä toistaiseksi siistin) ihon turmio ja täynnä töherryksiä jo ensimmäisen viikon jälkeen. Toivotaan, että järki pysyy ainakin tältä osin päässä vielä jatkossakin.

 

– Lämpötila tuntuu nousevan ulkona päivittäin ja käytiin tänää lounaslenkillä hakemassa vuoden ensimmäiset päärynäjäätelöt Eiranrannasta jäätelökioskilta. Päivittäiset lenkkeilyt on ainakin itselle todella tärkeitä ja freesaa mieltä kotona oleskelun lomassa. Jäätelö maistui sekä itselle että koiralle, joka nautti purkista viimeiset jämät harkitusti. Olin jo valmistautunut siihen, että jäätelön lisäksi kädestä häviää myös pahvikuppi alta aikayksikön. Tämä kaveri näköjään arvostaa päärynäjäätelöä kuitenkin tarpeeksi nauttiakseen siitä. Hyvä niin.

 

– Vaikka olen vielä toistaiseksi jättänyt akryylimaalit kauppaan ja antanut muiden näyttää taitoja maalaamisen saralla, niin tein maalauksesta innostuneelta siskoltani tilauksen makuuhuoneeni seinälle. Hän tietää mistä pidän, joten pystyin antaa taululle lähes vapaat kädet. Täällä ollaan alettu ihan oikeasti laittamaan paikkoja uusiks!

 

 

– Kävelin aamulla Ullanlinnan Gateau-leipomon ohi ja ulkona ollut ota 4 maksa 3 -tarjouskyltti voitti mut puolelleen. Olen aiemmin ottanut kerta toisensa jälkeen korvapuusteja, mutta nyt päätin kokeilla jotain muuta. Pistaasisolmu nousi heittämällä parhaimmaksi pullaksi jota olen koskaan maistanut, enkä minä edes oikeastaan tykkää pullista. Heidän pullapusseja löytyy kuulema myös ResQ-apista hyvään hintaan, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää seuraavalla kerralla.

– Viikkojen kotoilun aikana on tullut binge-watchailtua sarjoja realityhömpästä myös niihin asiallisempiinkin. Netflixin ”too hot to handle” kulutettiin päivässä helposti loppuun ja Viaplaystä oon innostunut ”good trouble” nimisestä sarjasta. Paljon puhuttu ”tiger king” ei sit taas iskenyt muhun yhtään.  Mun tekisi mieli aloittaa Greyn Anatomian kaikki 16 tuotantokautta täysin alusta, mutta siinä on jo tekemistä. Ruutuaika on viimeisten viikkojen aikana kasvanut huomattavasti mutta huojentavaa tietää etten todellakaan ole ainoa.

 

PS. Kuvissa näkyvät koirat ei ole omia, vaan hoitokoiria viimesyksyltä. Voisin alkaa taas kantaa kameraa mukana ja päivittämään kuvatiedostojakin tähän päivään :-D

 

Blogi on kyllä kuukausien aikana ollut mielessä ja rustasin mieleen tulleita postausideoita ylös muistiin. Jos kuitenkin teillä on jotain toiveita mistä mielellänne lukisitte, niin vastaanotan niitä erittäin mielelläni!

 

Aurinkoista tiistaita!


 

Perjantaiaamu. Herään yksin sängystä mukavasti lämmittävään auringonpaisteeseen ja mietin, josko jääkaapissa olisi jotain aamupalaksi kelpaavaa. Aamu meni samalla kaavalla kuin jokainen päivä kuluneelta viikolta. Itseasiassa, sitä on jatkunut jo puoli vuotta. Pidempäänkin jos nyt tarkkoja ollaan, mutta kuka sitä niin tarkkaan edes laskee. Sinkkuuden vuosipäiviä ei juhlisteta samalla tavalla kuin parisuhteen, vaikka mulla itselläni olisi siihen ehkä aihettakin.  Elin nuoruuteni tähän asti seurustellen, kaivaten läheisyyttä ja halusin vierelleni aina henkilön, joka kuuntelee kun mulla on asiaa. Olin ehdottomasti enemmän seurustelutyyppiä ja tykkäsin kaikesta mitä seurustelu piti sisällään. Tykkäsin, että toiselle sai kertoa ummet ja lammet päivän tapahtumista ja lopulta käydä yhteiseen sänkyyn nukkumaan. En koskaan edes ajatellut tarvitsevani olevani omillani, sillä olin onnellinen siihen parisuhde-Saraan.

 

Täytyy oppia rakastamaan itseä ensin kun voi rakastaa muita, niinhän sitä sanotaan. Tajusin jossain vaiheessa, että ehkä mulla onkin edessä se hetki, kun mä tarvitsen aikaa vain itselleni. Aloin takaraivossa haaveilemaan siitä, kun päätösten takana olet vain sinä eikä (hieman kärjistetysti ajatellen) muita tarvitse ottaa huomioon.  Sinkkuuden positiiviset puolet painoi molemmilla siinä hetkessä vaakakupissa enemmän ja kaipa se on rakkautta osata päästää myös irti. Ihan vaan omien itsejemme vuoksi.

 

Olen ensimmäistä kertaa vuosiin saanut tehdä päätökseni vain itselle, nauttia hiljaisesta kodista omassa rauhassa, suorittaa suursiivouksen keskellä yötä (joka kuulema oli hullun hommaa, yöt on tarkoitettu nukkumiselle!) ja aikataulutkin on mennyt vain oman kalenterin mukaan. Jokaisesta ihmisestä löytyy niitä asioita, jotka ajan myötä käy ärsyttämään. Parisuhteessa ja saman katon alla asuessa niitä tulee huomaamattakin enemmän ja enemmän.

 

 

Sain monilta kavereilta kuittailua: ”Katsotaanko, niin tilanne ei kestä edes kesän loppuun saakka”. Yllätin ehkä jollain tapaa myös itseni. Yksin oleminen ei tietenkään tarkoita samaa kuin yksinäisyys ja voin jopa nauttia siitä! Voin pyytää kaverini kylään koska vaan huvittaa, eikä päinvastoin tarvitse katsella ylimääräisiä naamoja silloin, kun päätä hieman kiristää.

 

Toki niitä huonojakin puolia löytyy. Musta on tullut paljon laiskempi kokkaamaan näin, kun pöydässä istuu vaan yksi ruokittava jolle ravinnoksi kelpaisi hyvin myös valmiskeitot tai nopeat nuudelit.  Aamukävelyille tai kahvitteluille ei automaattisesti löydy seuraa saman katon alta niin kuin ennen – kavereiden aikataulut kun ei aina klikkaa yksi yhteen niin kuin toivoisin. Toisaalta kylään tulevia ystäviä arvostaa entistä enemmän, kun juttuseuraa ei arkisin olekaan saatavilla kellon ympäri.

 

Mä olen yksin ollessani huomannut itsessäni sellaisia puolia, jotka eivät ole tulleet esille seurustellessa. Olen ehdottomasti tykännyt enemmän siitä tyypistä joka mä olen nyt. Sen kummemmat deittailut olen huolella jättänyt myöhemmälle ajalle, kun sellaisille ei tällähetkellä löydy edes kiinnostusta. Pienikin kiinnostuksen osoittaminen saa niskakarvat pystyyn ja minut ottamaan muutaman askeleen turvallisesti taaksepäin. Niillekin löytyy varmasti oikea hetki jossain vaiheessa, se ei vaan ole nyt.

 

On jännä huomata, kuinka tyyppi on muuttunut ja kasvanut hetkessä. Asiat joista aiemmin ajattelin ”mä en muuten koskaan pystyis…” on vaihtunut ”no pitäiskö sitä sittenkin…?”. Todellakin pitäis! Vierastin aiemmin asioiden tekemistä yksin. Elokuvat, raflat ja kahvilassa käynti yksin oli vielä tähän kesään saakka jokainen asioita, joihin otin mielelläni mukaani seuraa. Miksi? Elokuvissa istutaan useampi tunti vierekkäin hiljaa, kahvilassa ajan voi käyttää vaikka tehokkaaseen työskentelyyn. Yksin syöminenkään ei automaattisesti meinaa sitä, ettei kavereita ole saatavilla. Mikä järjetön ajattelutapa!

 

Kuinka tyytyväinen mä loppupeleissä olen yksin olemiseen? 100%! Tottakai kaikessa asioilla on aina kaksi puolta, mutta välillä on hyvä osata päästää irti ja kuunnella mitä itse on vailla.


 

Nautin heti alkuviikosta vuorokaudesta yksin mökillä. Grillasin ruokaa, saunoin, kävin naku-uinnilla, nautin hiljaisuudesta, katsoin Orange is the new blackin uusinta tuottaria, nukuin pitkään, valmistin hyvää aamupalaa ja tein töitä. Mä en olisi joskus voinut kuvitellakaan haluavani viettää aikaa mökillä yksin, mutta iän myötä tähän on näköjään tultu. Mukaan mahtui myös kova myrskykuuro, joka ei muun mökkireissun sijaan ollutkaan kovin miellyttävä kokemus. Kuuntelin pisaroiden hakkaamista peltikattoon, katsoin salamoiden iskemistä mökkirantaan ja pelkäsin tulipaloa. Äkkiähän se meni ohi ja mä hyppäsin päänsäryn kera autoon ja ajoin kotikotiin.

 

Yhden viikon sisään mahtui kahdet ”ensifestarit”, nimittäin Flow sekä Blockfest. Lähdettiin perjantaina Liisan kanssa ajamaan kohti Tamperetta innokkaina Tygan, Jaden Smithin ja Asap Rockyn keikoille. Me ei töiden ja mun sunnuntailennon vuoksi voitu nauttia festareista päivää pidempää, mutta oli kiva käydä pyörähtämässä siellä edes nopeella aikataululla.

 

Ensifestareiden lisäksi kävin viikolla myös ensimmäistä kertaa Oodissa. Paikka oli todella upea ja mä ihan hämmästyin mitä kaikkea sillä oli oikein tarjota. Tietääpähän ainakin jatkossa minne mennä kun tarvitsee erilaisia palveluita tai ihan vaan työrauhaa.

 

Istutin vihdoin pitkään jo kärsineen peikonlehden isompaan ruukkuun. Toisinaan hieman nuupahtanut, mutta aina silti voimiinsa palannut kasvi on tarvinnut jo pitkään isomman ruukun ja vihdoin sain aikaiseksi tehdä tämän pari minuuttia vaatineen toimenpiteen…

 

Kävin hakemassa postista erittäin mieluisen paketin, jonka esittelinkin jo Instagram storyjen puolella. Paketista paljastui nimittäin mun Canonin lempiobjektiivia vastaava linssi Olympukseen, sillä mä halusin ottaa tämän kameran mielummin reissuun mukaan. Kyseessä on sama 12-40mm f/2.8 objektiivi, joka oli mun yhteistyöpostauksessa kamppistarjouksessa ja nyt kun tätä kävinkin jo testaamassa, en varmaan muita enää käytäkään!

Vietettiin kaverin kanssa varsinaista unelmapäivää. Käytiin Lidlin järjestämän mönkijäsafarin jälkeen Fazer-kahvilassa kakkutreffeillä. Otettiin pala jokaista lajia ja herkuteltiin niillä pitkän ajan jälkeisen catch upin lomassa. Annettiin kakkujen hetken laskeutua ennen illan Sushibar + wineä ja sushiövereitä. Jos ei muuta, niin päivän aikana tuli ainakin syötyä hyvin!

 

 

Tällähetkellä mä olen Arlandan kentällä odottamassa jatkolentoa kohteeseen. Tulen viettämään loppukuun  Aasiassa kiertelemässä. Thaimaassa mä olen käynytkin jo muutamaan kertaan, mutta kiva yhdistää samaan reissuun useampikin kohde. Thaimaan jälkeen suuntana on nimittäin Vietnam sekä Kambodža ennen kotiin paluuta. Mun Thaimaan-reissut ei ole koskaan mennyt suunnitelmien mukaan, nimittäin olen mm. raahannut sieltä mukaan lavantaudin ja rikkonut työreissulla puhelimeni täydellisesti. Mä olen henkisesti jo valmistautunut pieniin takapakkeihin, mutta toivotaan kaiken sujuvan kuitenkin hyvin.