Kaupallinen yhteistyö: Olympus

 

Olympus haastoi mut sukeltamaan kuva-arkistoihin ja pohtimaan miten valokuvaus ja editointi on mun omalla kohdalla kehittynyt vuosien varrella.

 

Mun ensimmäisen blogin ensimmäisestä postauksesta on kulunut aikaa jo vuosia. En omistanut omaa kameraa, vuoroteltiin siskon kanssa perheen yhteistä järjestelmäkameraa ja kuvailtiin aina koulun jälkeen viereisillä kaduilla tai puistoissa. Blogeja oli tällöin vähemmän kuin nyt ja sekä kuvaus- että muokkaustapa on muuttunut näiltä ajoilta paljon. Muistan kuitenkin jokaisen hetken mikä näiden kuvien takana on ja tuntuu oudolta, että tästä on niin kauan aikaa!

Meni hetki ennen kuin mä hommasin oman kameran ja jatkoin kuvaamista automaattiasetuksilla. Näissä vuosien takaisissa kuvissa on jotenkin ihan erilainen fiilis – värit on kirkkaita, kontrastia selvästi liikaa, horisontit vinossa ja valkoiset kohdat on palanut puhki. Vaihdoin kokonaan raakakuviin vasta viimevuonna, joten nykyään saan onneksi jälkikäsittelyllä pelastettua valot, varjot ja sävyt!

Alkuvuosien postauksia selatessa kuvat tuntui vilisevän silmissä. Kuvat otettu mitä omituisemmilla rajauksilla ja niihin keskittyessä sai vain pään kipeäksi. Muistan kuvanneeni paljon ruoka-annoksia, yksityiskohtia suurella aukolla ja sumealla taustalla sekä pimeässä pitkällä valotusajalla.

Lukukauden 14-15 vietin Yhdysvalloissa ja kuvailin siellä niin arkea kuin reissujakin. Näin jälkeenpäin harmittaa hieman,etten mä antanut kameran laukaisimen laulaa yhtään enempää – niitä kuvia olisi niin mukava katsoa.

 

 

Palasin takaisin Suomeen, matkustin, kannoin kameraa mukana ja aloin opettelemaan asetusten säätämistä manuaalisesti. Aloin saamaan valoja tasapainoon, mutta näin jälkeenpäin sitä ihmettelee kuitenkin asetuksia, jotka oli edelleen päin prinkkalaa. Vuosi 2016 oli tapahtumarikas niin hyvässä että pahassa. Alkuvuoden tapahtumien vuoksi viihdyin yhä enemmän ja enemmän poissa kotoa. Tutustuin Liisaan, jonka kanssa vietin paljon aikaa ja kuvattiin meidän tekemisiä ahkerasti. Sitä tuntui kokoajan olevan menossa ja oli paljon tekemistä, jota sai ikuistettua kuviin.

Ostin laajakuvalinssin mun kameraan ja kuvat sai heti sitä syvyyttä josta mä nykypäivänäkin tykkään. 2016 vuoden postauksia selatessa joukosta löytyi kivojakin kuvia ja edelleen omaa silmää miellyttäviä postauksia.

Tutustuin nykyiseen poikaystävääni, joka kiinnostui mua kuvatessa valokuvaamisesta enemmänkin. Hän vietti paljon aikaa opetellen asetusten kommervenkkejä ja myöhemmin opetti ne myös mulle. Nykyään niiden säätäminen menee kuin vettä vaan eikä automaattiasetuksista ole (onneksi!!) enää tietoakaan.

 

 

Nykypäivänä kamera kulkee mukana aina satunnaisesti aina päivästä riippuen. Sitä tietää myös hieman paremmin minkälainen kuvatyyli itseä miellyttää eikä niitä otoksia tarvitse räpsiä tuhatta peräkkäin.

Kuvat muuttui viimevuoden aikana ainakin omaan silmään paljon realistisemmiksi, sävyt pehmeämmiksi eikä rajauksetkaan ole enää niin rajuja kuin pari vuotta sitten. Nautin kovasti siitä fiiliksestä kun päivän päätteeksi siirtää kuvat koneelle ja omalla tapaa käy päivän niiden kuvien avulla vielä läpi!

 

 

Olympuksella on nyt muuten käynnissä OM-D vaihtokampanja, jossa saa vähintään 150e hyvityksen mistä tahansa kamerasta tai 300e hyvityksen vanhasta Olympus PEN -kamerasta kun sen vaihtaa OM-D E-M10 MarIII R KIT -järjestelmäkameraan. Parhain vaihtoetu on siis PEN-kamerassa, mutta tähän kamppikseen käy myös siis muut kameramerkit ja esimerkiksi vanhat pokkarit! Mä oon käyttänyt yllä olevassa kuvassakin näkyvää Olympus OM-D E-M10 MARK II, jota on pienen kokonsa ansiosta mukava kantaa mukana.

Vaihtohyvitys on voimassa Olympus Shopissa vielä reilun kolmen viikon ajan, eli 15.3 saakka. Lisätietoja voit käydä lukemassa täältä!


 

 

8:00 Herätyskello soi ensimmäisen kerran. Katson yöpöydän kelloa ja säikähdin nukkuneeni kunnolla pommiin, sillä se oli taas kerran pysähtynyt kahden kohdalle. Tää on jätättänyt jo kuukauden päivät, joten olis ehkä aika hommata uudet patterit. Jotkut asiat on sellaisia joita kauppareissulla unohtaa kerta toisensa jälkeen ostaa ja patterit kuuluu siihen listaan.

8:10 Tsekkaan puhelimen ilmoitukset ja nousen sängystä normaalia ripeämmin.

8:12 Kahvikone päälle ja nopeaan suihkuun!

 

 

8:20 Nopea meikkaus ja hiukset puoliponnarille. Mun arkimeikissä ei onneksi mee 10 minuuttia pidempää, joten sen takia ei kovinkaan paljoa aikaisemmin tarvitse aamuisin herätä!

8:30 Mun vatsa on ollut viimepäivinä todella turvonnut ja kokeilen jos säännöllinen ruokailu ja tiettyjen asioiden poistaminen ruokavaliosta auttaisi. Aamupalan söin ilman aamupuuroa ja  kahvikuppikin jäi lopulta puolillaan keittiön pöydälle.

8:45 Nopeasti vaatteet päälle, hampaiden pesu ja menoksi! Päivän ensimmäinen meno oli sovittu yhdeksäksi ja olin laskenut, että 10 minuuttia riittää siirtymiseen erinomaisesti.

 

 

9:01 Eksyin ensiksi viereiseen rappuun mutta löysin parin puhelun jälkeen perille. Aloitin päivän  rentouttavalla hiushoidolla Schwarzkopfin Marian käsittelyssä. Hiuspohjan kuorinta ja hoito hiuksille Oil Ultime -sarjan tuotteilla. Hiukset oli ihan eri näköset hoidon jälkeen ja sävykin kirkastui vaikka sille ei mitään tehtykään.  Nyt pitää vaan yrittää saada tämä tukka taipumaan samallailla jatkossa kotona!

10:40 Valmista ja sit taas jatkamaan matkaa! Olin jo valmiiksi nurkilla, joten poikkesin nopeasti labrassa. Jono ei onneksi ollut pitkä ja mun vuoro tuli todella nopeasti.

10:45 Sovittiin poikaystävän kanssa treffit Postitalon Rajalaan. Kävin katsomassa uutta objektiivia, joka sopisi todella hyvin mukaan matkalle. Lähdettiin kuitenkin lopulta tyhjin käsin pois, sillä tälle ei kuitenkaan ole mikään akuutti tarve.

11:10 Epidemialääkäri soitti mulle muutama päivä sitten ja pyysi mut Töölöön vastaanotolle. Sovittiin aika hieman yhdentoista jälkeen, joten ei auttanut muu kuin hypätä raitiovaunuun ja kiirehtiä perille. Tiesin jo puhelimessa, että positiivisia uutisia on turha edes odottaa. Ollaan jo useampaan kertaan ajateltu kaiken olevan ohi ja päästään jatkamaan normaalia elämää, mutta takapakkia tulee kerta toisensa jälkeen. Oon ollut tämän asian vuoksi kuluneet päivät hermo kireellä ja samalla käynyt läpi niin monia tunteita. Tehtiin  parhaamme jotta oltaisi vältytty tältä pöpöltä, mutta se  nyt tuli ja siitä riittää riesaa seuraavaksi vuodeksi. Hemmetti.

12:10 Nopea käynti venyi hieman pidemmäksi, sillä istuttiin lähes tunti  kertaamassa taudin kulkua, tulevien kuukausien toimintasuunnitelmaa ja  mahdollisia  seurauksia joita tästä saattaa syntyä.

12:15 Bussi takaisin Kamppiin, nopea lounas ja seuraavien asioiden kimppuun!

 

 

12:55 Kävin nopeasti Sörkässä toimistolla heittämässä allekirjoituksen yhteen paperiin ja sit taas suunnaksi keskusta!

13:18 Sain aiemmin puhelun saapuvasta paketista, mutta koska tiesin olevani  suurimman osan päivää menossa, niin päätin poiketa PR-toimistolla hakemassa tämän paketin.

14:02 Toinen pr-toimisto oli järjestänyt ihanan tapahtuman ystävänpäivän kunniaksi ja mietin jo ehdinkö mä suunnitelmiltani edes paikanpäälle. Olin kuitenkin merkannut aikataulut kalenteriin väärin ja olin täällä tunnin etukäteen, hienoa… No tässä vaiheessa oli turha enää poiketa muualla, joten odotin tunnin ajan samalla ihaillen upeita koristeita!

15:15 Sovittiin treffit Liisan kanssa ja luulin jo myöhästyväni. Tälläkertaa hänen bussi oli kuitenkin myöhässä ja olin paikalla juuri sopivaan aikaan.

15:30 Gina Tricot tarjosi meille shoppailuhetken ystävän kanssa, joten käytiin katsomassa jos löytyisi jotain kivaa päällepantavaa. Löydettiin molemmat vaikka mitä ja oli ihana saada toiselta jonkinlainen mielipide, kun normaalisti olen tottunut shoppailemaan yksin.

16:45 Soitin poikaystävän kantoavuksi, sillä kasseja oli ehtinyt päivän aikana kertyä muutama. Kävi tuuri, sillä hän oli juuri lähdössä viereisestä kaupasta kotiin päin.

 

 

16:53 Vietettiin hetki kotona, tsekkasin sähköpostin ja merkkasin muutaman jutun ylös kalenteriin.

17:04 Oon ihan hurahtanut kirjoihin ja oon monesti meinannut myöhästyä sovituista aikatauluista ollessanu uppoutuneena lukemaan. (Otan myös hyviä kirjavinkkejä vastaan, vink vink!)

17:20 Vatsa alkaa kurnimaan, joten heitän uuden palloasun päälle ja lähdetään syömään illallista.

17:38 Ravintolan päättäminen on aina yhtä hankalaa. Päätetään nopeasti poiketa postissa jotta saadaan se hoidettua pois alta.

18:02 Oltiin jo valmiiksi nurkilla, joten päädytään syömään jo hyväksi todettuun Bar 9. Huomasi kyllä, että kyseessä oli ystävänpäivä eikä oltu ainoita jotka oli lähtenyt ystävänpäiväillalliselle.

18:22 Oon viimeaikoina ihastunut erilaisiin keittoihin, joten päädyin normaalista poiketen tilaamaan keiton. Tom Yum oli kyllä hyvää!

19:25 Lähdettiin puolijuoksulla kotiin jotta keretään television ääreen salkkareiksi.

19:30 Tidididiii…. en tiedä mikä tässä sarjassa koukuttaa??

 

 

20:11 Iltapalat naamaan, iltapesut valmiiksi ja kone kainaloon. Tein vielä hetken töitä sängyn pohjalta.

21:30 Öitä!

Ihan mukava päivä siis kokonaisuudessaan! Miten te vietitte ystävänpäivän?


 
Kaupallinen yhteistyö: Nelly.com

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa!

 

Ystävänpäivä on taas pian täällä ja tänävuonna vietän sen muutenkin kuin lentotarjouksia kärkkymällä, nimittäin muistamalla ystäviä ja läheisiä. Tämä söpöyden päivä on rantautunut Suomeen jenkeistä, jossa sitä vietetään paljon näyttävämmin! Päivä on tottakai tunnettu ihanista treffeistä ja lahjoista, mutta silloin muistetaan myös ystäviä, jotka on vierelle onnekkaasti saanut. Lähestyvän ystävänpäivän vuoksi mä kirjoitin mustalla valkoiselle 11 syytä miksi poikaystävät ja ystävät vaan yksinkertaisesti on parhaita.

 

Boyfriend-malli ei löydy enää vaatekaupan naisten osastolta vaan poikaystävän vaatekaapista. Nykyään ryntään viereiselle kaapille etsiessäni yöpaitaa, oversize-neuletta tai vaikka takkia, jonka toivon pitävän mun nilkatkin lämpösenä, hah!

 Päiväunia (eikä myöskään yöunia) ei tarvitse nukkua enää omassa kotona kun kaverin sohva houkuttelee kahta kauheammin. Tämän tapahtuessa asiasta kannattaa epämukavien tilanteiden välttämiseksi infota myös poikaystävälle, sillä kaveri saattaa keskellä yötä kömpiä sun ja poikaystäväsi väliin nukkumaan.

On joku, joka pitää seura puhelimen päästä pitkällä bussimatkalla. Joskus saattaa myös käydä niin, että toinen pienessä humalassa innostuu tuntien ajaksi puhelimeen vuodattamaan harmeja ja sydänsuruja ilman että toinen saa edes puheenvuoroa. Sitä juttua kun tulee vaan taukoamatta silloin kun siellä on juuri se oikea henkilö kuuntelemassa.

On ihanaa että vierellä on tyyppi, joka ei koskaan kieltäydy ottamasta sua kainalonsa lämpöön. Vaikka toinen olisi kuinka kiukkunen, mä en muistaakseni koskaan ole saanut kieltävää vastausta kun olen kysynyt jos pääsisin lähelle.

Jos et millään jaksa syödä omaa annostasi loppuun, niin voit hyvin antaa jämät poikaystävälle joka luultavasti on ennakoiden jättänyt vatsaan hieman tilaa tämän varalta.

”Hei tääl ei oo enää vessapaperia” tai ”tuotko samalla vettä kun tuut nukkumaan”, tarviiko näitä edes selittää?

 

 

Myös ”värjäätkö mun hiukset” tai ”laitatko aurinkorasvaa mun selkään” on sutkautuksia, joita täällä taloudessa on kuulunut muutaman kerran. Pari kertaa on täytynyt vääntää asia rautalangasta, mutta useimmiten se yksi pyyntö on riittänyt. Pieniä avunantoja.

 Kun pää on täynnä treffi-ideoita niin on tottakai hyvä, että joku  on mukana toteuttamassa niitä. Vaikka yhden illan deitti kelpaakin, on tekemiset monesti entistä mukavampaa jos vieressä on tuttu poikaystävä tai hyvä ystävä!

Lomamatkoilla mukana oleva poikaystävä on verrattavissa vakiokuvaajaan – joko mun tapauksessa vapaaehtoisesti tai monissa muissa tapauksissa hieman vastentahtoisesti.

Kun tarve on viinilasilliselle, ystävä harvoin tällaisesta ehdotuksesta kieltäytyy. Lasillisen ääressä on ihana jutella ja ystävältä asioihin saa erilaista näkökulmaa joita poikaystävä ei välttämättä osaa antaa.

Mikään ei ole rasittavampaa kuin yrittää pyörittää asioita ollessa kipeänä. Mä en tiedä mitä mä olisin tehnyt jos olisin ollut esimerkiksi reissussa yksin ja kipeänä. Poikaystävä on siis hyvä siinäkin vaiheessa, kun kuume nousee tai vatsatauti iskee ja tarvitset ruokaa sekä lääkettä sinne sängyn pohjalle.

 

Ja no, syitähän riittäisi vielä vaikka ja kuinka!

 

 

His: Jacket, Sweater
Her: Knit

 

Me vietetään ystävänpäivää mitä luultavammin ravintolaillallisen merkeissä ja vaihdetaan ehkä pienet ystävänpäivälahjat. Mitään isompaa ei ole suunnitelmissa, vaan nautitaan tänä päivänä toistemme seurasta kuten normaalistikin. Nellyllä on muuten tänää heidän omat brändit -20% alennuksessa koodilla NLY20, jos sieltä löytyy jotain lahjoja vaikka tyttöystävälle tai kaverille.

Psssst. NLY MANissä on myös alennuskoodeja käytössä poikaystävän lahjaa varten!


 

Moikka!

 

Kauan odotettu laskettelureissu koitti vihdoin ja lähdettiin eilen kukonlaulun aikaan ajamaan Tahkolle. Mökkireissut on olleet joka talven perinne, mutta ollaan normaalisti ajettu perheen kanssa Rukalle tai Leville. Haluttiin olla täydellä energialla valmiina laskiaisen viettoon jo heti aamusta, joten vietettiin lauantai-ilta viinin ja pelien merkeissä mökillä. Skipattiin perinteiset korttipelit ja raahattiin mukaan Playstation sekä super kiva seurapeli mun jenkkiajoilta – Jungle Speed. Tänää herättiin aikaseen ja suunnattiin suoraa rinteille. Tää oli mun ensimmäinen kerta Tahkolla näissä merkeissä ja olin jostain syystä kuvitellut paikan olevan Himoksen kaltainen muutamalla mäellä ja parilla hissillä. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, sillä uusia mäkiä tuli kokoajan vastaan ja alaskin kesti laskea enemmän kuin  kymmenen sekuntia. Ollaan täällä vielä pari päivää, joten ehditään mäkeen useampana päivänä. Palattiin väsyneinä takaisin mökille ja mennään takaisin vasta huomenna. On ihanaa kun alla on vuokralaudan sijaan oma tuttu lumilauta, maassa on paksu kerros lunta eikä pakkasasteet kuitenkaan huitele ihan taivaissa! Mä en ole vielä päättänyt viettäisinkö mä kuukauden mielummin Balin rannoilla vai esimerkiksi Ranskan alpeilla laskettelemassa; valinta olisi ainakin todella vaikea. Tällaiset rauhalliset mökkireissut on kyllä rentouttavia, sillä nautin siitä fiiliksestä kun mäkea laskee alas ihan omissa maailmoissa.

Tuleviin pariin päivään sisältyy siis paljon lasketteluhississä vietettyjä minuutteja, muutama tazza-kaakao,  monta hauskaa hetkeä That’s You-pleikkapeliä pelatessa (tää on muuten mahtava peli illanviettoihin ja hauskaa ajanvietettä pienelle porukalle! Sonyn peli ostetaan siis storesta ja sitä pelataan osallistujien älypuhelimilla.), lämmittelyä saunassa, hyvää ruokaa ja mahdollisesti myös rentoutusta spassa jos me sinne jaksetaan laskettelun jälkeen vielä raahautua.

On muuten ihana tietää ettei edessä ole kovinkaan pitkään ajomatka! Mä menen nyt muiden mukaan pelaamaan vielä hetkeksi ennen kun on pakko käydä nukkumaan. Unta ei tänää tarvitse kovinkaan kauaa odottaa!

 


 

Palattiin takaisin kotiin jo useampi viikko sitten – aika menee todella nopeasti! Vietin reissatessa kunnon somelomaa ja se teki todella hyvää! Tästä (ja sairastelusta) johtuen mulla jäi todella paljon materiaalia puhelimen kätköihin mitä en missään vaiheessa tainnut edes julkaista Instagramissa. Puhelimella otetut kuvat on jostain syystä paljon tunnelmallisempia kuin kameralla otetut, liekö syy sit se että ne harvoin on liian suunniteltuja.

 

 

Ja matkaan! Tässä vaiheessa oli vielä pitkä lento ja sitäkin pidempi loma edessä. | Aamupaloissa ei ollut kyllä mitään valittamista. Välillä sitä katsoo haikeana näitä kuvia kun nyt aamuisin syö kaurapuuroa omenahillolla. | Thaimaan taksit oli söpöjä ja ilmastointi toimi, heh! | Yö Bangkokissa taisi olla ainoa, joka me vietettiin kunnon hotellissa. | Mä olen ehdottomasti koiraihminen ja kaikki kissat tuntuu aistivan sen. Meidän joulun hotellissa oli kissa, joka tuijotti mua vihaisesti ja seurasi kaikkialle. | Tämä keltainen mekko oli mulla Thaimaassa kovassa käytössä. Ilma ei ollut siellä niin lämmin ja kostea kuin Balilla, joten tennarit ja pitkät mekot oli käytössä lähes päivittäin.

 

 

Nähtiin reissussa toinen toistaan upeampia auringonnousuja ja -laskuja. Yhdessä hotellissa päästiin nauttimaan auringonnoususta mukavasti sängystä katsellen. | Käytiin KohPhanganilla vesiputouksilla ja löydettiin upea ranta. Harmittaa että jouduttiin kiireessä lähteä täältä pois, sillä haluttiin ehtiä saaren toiselle puolelle katsomaan auringonlaskua. | Väsynyt matkustaja. Aikaero painoi tässä vaiheessa vähän, nukuttiin pommiin ja meinattiin myöhästyä matkalta Surat Thanista Koh Phanganiin. | Mä en onneksi koe koskaan meripahoinvointia (pakko koputtaa puuta) sillä noi ferryt meni aikamoisessa aallokossa. Mun matkaseura vietti matkat oksennuspussi kädessä kasvot valkoisina. | Bangkok yöllä. | Auringonlasku Koh Phanganilla. Tätä kuvaa ei tarvinnut edes muokata!

 

 

Keltainen kesämekko sopi näihin rantamaisemiin mahtavasti! | Nam, tuoreita hedelmiä kun saisi edelleen aamupalapöytään noin laajan valikoiman! | Shower fresh. | Tämä auringonlasku muuttui muutama minuutti tän kuvan oton jälkeen upeaksi! Taivas oli ihan punainen. | Tämä taisi olla mun ainoa ilta kun join reissussa muutaman drinkin. Passionmojito ei taida suomen baareissa olla edes saatavilla, mutta se maistui yllättävän hyvältä! | Ostin reissusta kirjan jota luin niin lentokoneessa kuin rannalla maatessa. Oli kiva viettää aikaa kirjan parissa kun normaalisti olisin luultavasti selannut puhelinta ajankuluksi!

 

 

 Thaikkuruoka oli todella hyvää, mutta nämä ruokakuvat kuvottaa mua tällähetkellä. Pöpö tarttui meille heti ensimmäisen viikon jälkeen Thaimaassa ja ollaan kotiin palattua arvottu mistäköhän raflasta me se napattiin. | Skypeteltiin jouluna kotiin, eikä ollut yhtään jouluinen fiilis päivän uima-altaalla loikoilun jälkeen. | Reissun ensimmäiset auringonotot. Säät ei suosinut meitä ensimmäisen viikon aikana, mutta kyllä se aurinko lopulta vähän pilkotti. | Perinteinen lomakuva palmusta. | Toinen perinteinen lomakuva uima-altaalla. | Näitä kulkukoiria kävi sääliksi! Ostettiin usein kauppareissulla koiranruokaa, sillä vastaan tuli aina näitä reppanoita jotka oli selvästi ruoan tarpeessa.

 

 

Nää oli näitä ”hei ota musta kuva tän kookospähkinän kanssa”. | Sain reissussa todella paljon sisustusinspiraatioa ja meidän kämpän ulkonäkö onkin muuttunut kotiin palatessa täysin! Seuraavia kotipostauksia odotellessa ;-) | Ei pahemmat työskentelymaisemat. Joissain hotelleissa wifi toimi ainoastaan aulassa, joten työt tehtiin siinä eikä niitä mietitty enää sen jälkeen. | Word. | Jos me ei oltaisi oltu reissussa rinkkojen kanssa, olisin ostanut meidän mökille tällaisen riipputuolin. Kuinka nätti! | Nämä kaikki kasvit aiheutti mulle viherkasviaddiktion – niitä on nyt kotonakin jokaisessa nurkassa.

 

 

Ubudin riisipellot. Nää oli niitä päiviä kun mun olo oli jo aika huono. Kiipeiltiin tuolla noita polkuja ylös ja alas siihen saakka, kunnes meinasin pyörtyä. Päiväretki Ubudissa oli kuitenkin kiva kipeydestä huolimatta. | Poikaystävä päätti aloittaa sairastelun silloin kun mun olo oli parempi ja teki mieli ruokaa. Mulla ei mopokortittomana ollut mahdollisuutta hakea itselleni lounasta, joten tilasin sellaista GoJek-sovelluksen avulla hotellille. Noita juustokakkuja mä olin himoinnut jo useamman päivän! | Vessan näkymät! Te ketkä seuraatte mua Instagramissa saatoitte nähdä hämähäkin joka tuolla seinässä loikoili. Mä en koskaan ole nähnyt niin isoa hämähäkkiä luonnossa ja tämä vessa menikin sen jälkeen käyttökieltoon! | Pakko myöntää että näitä on vähän ikävä. | Tässä vaiheessa olin itseasiassa jo aika innoissani lähdössä kotiin. Viimeisiä päiviä vietiin. | Ihastuin kaikkiin pieniin puutarhoihin ja yksityiskohtiin joita hotelleiden pihoissa oli.

 

 

Näistä kaikista kahviloista puhumattakaan! Canggussa Batu Bolongilla oli ihania kahviloita, mutta hintataso oli niissä hieman korkeampi. Mentiin muutamana päivänä aamupalalle tai lounaalle Berawaan, jossa yhtä kuvaukselliset kahvilat oli reilusti halvempia!

 

 

Ensimmäinen lounas Balilla. Olin saanut kuumeen laskemaan, hikoilin kuin pieni porsas, nälkäkiukku alkoi iskemään itse kullakin ja valittiin ensimmäinen paikka mikä vastaan tuli. Toi osottautui kuitenkin lopulta ihan mukavaksi ja ne smoothie bowlit oli taas kerran niin nättejä! | Maistoin erilaisia latteja, mutta päätin kuitenkin lopulta pitäytyä ihan normaalissa vaniljalatessa. Vaaleanpunainen väri ei maistunut yhtä hyvältä kuin miltä se näytti… | Tästä peilistä ja jakkarasta oon haaveillut siitä lähtien kun mä ne näin ensimmäisen kerran. Harmi vaan että huonekalut oli liian suuria kotiin tuotavaksi :-D | Oma uima-allas oli luksusta! Tätä kuvaa ottaessa tuli muuten mitä hauskempia versioita, kun hiukset leijaili vedessä jokaiseen | Sain tämän kirjan päätökseen matkalla takaisin Suomeen ja jatkossa pitää ehdottomasti ottaa matkaan mukaan yksi kirja. | Tarviiko tähän enää edes sanoa mitään.