Mielessä on ollut jo hetken aihe, mistä oon halunnut tulla puhumaan teille. Sivuutin tätä jo hieman muutama postaus taaksepäin, mutta koska asiasta on vaihdettu pitkiä whatsapp-keskusteluita ja facetime-puheluita blogikollegojen kanssa, voisi tästä kirjoittaa jo oman postauksenkin. Tällainen pieni illan höpöttely siis tulossa, joka avaa ehkä vähän enemmän omia ajatuksia tietenkään kenenkään työtä ja panostusta vähättelemättä!

Mun historia bloggaajana on aika pitkä. Tätä hommaa on tehty jo vuosia eri blogi osotteiden alla, vaikka siirryin vasta vuosi sitten maaliskuussa Indiedaysin alle. Tottakai se boostasi hommaa aivan uudella tavalla ja on vakavoittanut tätä kirjoittamista ainakin omalta osalta. Esimerkiksi kesälomalla ainoa ”huoli” oli blogi, enkä pystynyt käydä nukkumaan ennen seuraavan päivän postauksen hiomista valmiiksi. Postauksia syntyi silloin aivan eri tavalla verrattuna nykyiseen. No nyt blogin vastapainona on vielä pari kuukautta koulu ja itseasiassa tämän viikon jälkeen olen suorittanut mun urakan ylioppilaskirjoitusten osalta. Koska intoa riittäisi, on harmi että aika tai voimat ei meinaa aina antaa periksi. Bloggaamiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin monet siellä ruudun toisella puolella voikaan edes kuvitella. Postauksen suunnittelu, toteutus, jälkikäsittely, valmistus ja julkaisu jo itsessään vie päivästä tunteja, mutta tämän ohella on vielä sähköposteihin vastaamisia, laskutuksia sun muita. Keskustelupalstoja lukeneena bloggaus ei monien teistä mielestä käy työstä, vaikka todellisuudessa tätä varten voi käyttää melkeempä kokonaisia työpäiviä. Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.

Se ei tietenkään riitä, että mä olen itse kehittynyt bloggaajana. Myös koko blogimaailma on kehittynyt viimeaikoina. Jotkut ajattelee, että parempaan suuntaan, toiset taas ei. Yhä useamman blogin kohdalla tuntuu, että lukisi naistenlehden artikkelia kuin blogia. Tämä toki on hienoa, että sisältö on visuaalista ja nättiä, mutta esimerkiksi musta ei vain olisi siihen. Musta ei olisi julkaisemaan pelkkiä huoliteltuja flat lay-kuvia blogiin aamukahvista, kun samassa kuvassa näkyy saman väriskaalan esineitä huonekasvista huulipunaan.

Mä pidän siitä, että omassa blogissa on alusta lähtien ollut todella vapaa kaava – julkaisen mitä huvittaa. Täällä on näkynyt asukuvia, täällä on näkynyt kosmetiikkaa, täällä on näkynyt elämän iloja sekä suruja. On ruokaa, on sisustusta, on puhelinkuvia ja jatkossa tulee olemaan vielä enemmän hyvinvointiakin. Todella rönsyilevää, mutta se olen minä. Tämä on tuonut monilta teiltä positiivista kommenttia ja on todella ihana kuulla että tekin tykkäätte.

”Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.”

Blogien suosio on hiipunut ehkä vähän vlogien varjoon ja monet lukijat on hypännyt juurikin näiden liikkuvien videokuvien pariin. Mä en itse ole päässyt mukaan tohon hössötykseen, en videoiden katsojana yhtään enempää kuin niiden tekijänäkään. Erilaiset my day-videot voisi helposti sopia mun blogin sisältöön jossain vaiheessa, mutta ainakin säännöllinen panostus säilyisi silti blogissa.  Tämä blogimaailman muuttuminen ammattimaiseen suuntaan luo tällaiselle oman tien kulkijalle paljon kysymyksiä mieleen. Tietynlainen täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan sekä blogeissa että muualla sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä pinnalla. Tuntuu hassulta, että Instagram feedin kuvien yhteensopivuutta tarkastellaan nykyään niin monin eri keinoin ja niissä vallitsee monesti tietynlainen väriskaala. Älkää ymmärtäkö mua väärin, on upeeta nähdä kuinka jotkut tekee asioita päämäärätietoisesti blogin ja sosiaalisen median eteen, mutta mä kaipaan sitä aikaa, kun blogit ja sosiaalisen median julkaisut oli spontaaneja.

Instagram myötäilee monilla blogin linjaa ja Snapchat sit taas on se kanava, jossa elämän tilanteita jaetaan vähän vapaammin. Some tarjoaa inspiraatiota ja mä suorastaan rakastan sitä. Mä rakastan, että asuvinkkejä saa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi sosiaalisen median kautta ja reissu kuvia seuraillaan ainakin täällä aina todella aktiivisesti. Mutta silti, spontaanisuus!

Oman blogi historian alussa asukuvat otettiin pihatiellä ja blogit oli persoonallisempia. Nyt melkein mihin tahansa blogiin klikkaakaan, on sisältö ehkä pelottavan samanlaista ja täydellistä. Tottakai sisältö voi olla laadukasta ilman sitä täydellisyyden tavoittelua, mutta persoonallisuus puuttuu. Nykyään lukijoita saatetaan kalastella monin keinoin ja blogia tyrkytetään esille. Onhan se kiva nähdä seuraajien kasvavan, mutta tämä samalla vie ihmiseltä pois yksityisyyttä. Yksityisyys on varsinkin viimeaikoina ollut mulle todella tärkeää ja toivon, että lukijat blogin toisella puolella ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Vähänkään isommat lukijakunnat omaava blogi vie itsensä julkisuuteen ja monet ihmiset käsittävät tämän asian hieman väärin. Vaikka toisen menestys ei yleensä ole muilta pois, nähdään se silti pahana asiana, ja bloggaajaa lähdetään yhdessä tallaamaan alas tilaisuuden tullen. Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähän ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.

Työsuhteita yritetään sabotoida, tulevaisuuteen pyritään vaikuttaa ja hänen ihmissuhteet on yhtäkkiä julkisia ihmissuhteita, jotka monesti arvostellaan ja ruoditaan läpi pienimpääkin yksityiskohtaa myöten. Nyt mentiin postauksen aiheesta ehkä hieman sivuun.

”Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähänsä, ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.”

Vaikken itse ole millään lailla halukas muuttamaan blogin sisältöä muotilehtimäisempään suuntaan, luo tämä silti jonkinlaiset paineet ja vähemmyyden tunteen. Kun osa blogin seuraajista on hävinnyt vlogien suuntaan ja enemmän on näitä blogeja harkitusti mietityllä sisällöllä niin miettii pakostakin, olisiko kiinnostavuuden vuoksi ”pakko” ottaa jonkinlainen ryhtiliike ja muuttua muiden mukana. Siinä tilanteessa nämä turhanpäiväset löpinät jäisi pois ja ehkä se silmätikkuna oleminen jäisi, kun ei enää olisi niin paljoa asioita mitä blogin ulkopuolella voisi spekuloida.

Haluan tietää teidän mielipiteen, toivottavasti tämä aihe herättäisi kommenttia myös kommenttiboksin puolella. Mitä ajatuksia blogimaailman muuttuminen herättää teissä? Mistä tykkäätte ja mitä kaipaatte. Edelleen saa antaa mulle risuja ja ruusuja, otan niitä todella mielelläni vastaan.

Ja koska nyt blogihommista on puhe, ajattelin vinkata tänne loppuun mun olevan ehdokkaana vuoden tyylikkäin-kategoriassa Indeidays Blog Awardeissa! Ihan hullua, sillä samassa kategoriassa mun kanssa ehdolla on todella tasokkaita blogeja ja kilpailu on varmasti kova. Jos siis ajattelet, että multa saa inspiraatiota vaatekaappiin, sisustukseen, päivän meikkiin tai koet vaikka ruokapostaukset inspiroivina, niin käy antamassa mulle äänesi TÄÄLLÄ! Pääsin viime gaalassa todella hyville sijoituksille ja fiilikset oli todella yllättyneet ja iloiset.

Mä olen todella kiitollinen kaikista äänistä, joista olette laittaneet mulle kuvia jo ennen kuin mä olen missään ilmoittanut ehdokkuudestani. Äänestämään pääsee myös klikkaamalla tämän postauksen kuvia ja mut löytää joko tyylikkäin-kategorian alta tai kirjoittamalla Sara Ollila hakukenttään.


Joskus sitä miettii, miksi ei jotain ole tajunnut tehdä aiemmin. Tänää nää ajatukset oli mun päässä päivällistä kokatessa. Mä olen aina ollut rakastunut pinaattilettuihin. Kaupan eines letut on mennyt hyvin alas milloin makeiden ja milloin happamien hillojen kanssa. En koskaan ole ollut mestari lettujen paistossa, joten oon ajatellut tämän olevan aivan liian hankala homma. Maanantain himottu ruoka oli pinaattiletut ja päätin tehdä ne alusta lähtien itse. Valmistus ei tosiaan ollut mikään hankala homma eikä maustakaan löytynyt mitään valittamista. Tein ensimmäiset letut ihan normaaleina suolaisina versioina, mutta viimeisiin pariin mä lisäsin vanilja heraa makeuttamaan. Suolaiset versiot meni hyvin punaviinimarjahillon ja jauhelihan kanssa, mutta makeita lettuja mä olisin voinut syödä herkutellen vaikka kuinka paljon!

Pinaattilettujen ainekset pitäisi löytyä lähes jokaisesta keittiöstä ja pakastepinaattia on hyvä pitää pakkasessa aina varmuuden vuoksi. Mä itse käytin tässä yrtin makuista valmiiksi maustettua Neito-rypsiöljyä. Nämä valmiiksi maustetut öljyt on ihan parhaita, kun ruokaan saa samalla hyvän maun. Vinkkinä valkosipulin ystäville, kyseinen valkosipulilla maustettu öljy on ainakin mun oma lemppari ja sopii todella hyvin esimerkiksi valkosipulileipien paistamiseen!

PINAATTILETUT

2 Kananmunaa
2dl Kuohukermaa
3dl Maitoa
3dl Vehnäjauhoja
2rkl Öljyä
1tl Suolaa
Pakastepinaattia

Hieman sulatetut pakastepinaatit lisätään muiden aineksien kanssa blenderiin. Kaikki sekoitetaan keskenään. Pannu laitetaan kuumalle, paistorasva sulatetaan pannulle ja taikina annostellaan pannulle ohueksi letuksi. Molemmat puolet paistetaan ruskeiksi ja lopuksi herkutellaan valinnaisten täytteiden kanssa. Makeampiin pinaattilettuihin lisäsin n.25g vanilja heraa, nam!



Shirt Shein* / Pants Sisters point / Jacket Cubus / Shoes IvyRevel* / Watch Cluse*

Torstainen olikin sään puolesta vähän liian hyvää ollakseen totta. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla, hyvällä omatunnolla uskalsi kävellä kuivilla kaduilla nilkat paljastavilla slip-oneilla ja fiilis oli katossa ihan vaan sen takia, että silloin oli pieni mahdollisuus kunnon kevään alkamiseen. Pitkästä aikaa ulkona kävellessä joutui vaatteiden lisäämisen sijaan riisumaan kaulahuivin, aurinkolasit tuli todella tarpeeseen ja sosiaalisenkin median perusteella tyypit eri puolella suomea oli yhtä fiiliksissä kuin itse. Torstain päivällinen oli tarkoitus syödä parvekkeella, mutta lopulta tämä tyttö väsähti ennen keittiöön pääsyä. Täällä on nukuttu pari päivää putkeen, ai mitkä univelat vai? Sadekelit taisi nyt pilata parvekkeen pihvibileet ihan kokonaan, mutta eiköhän näitä keretä viettää vielä vähän lähempänä kesää.

Mulla on tällä hetkellä mielessä blogiin kohdentuen paljon. Tuun piakkoin avaamaan ajatuksia enemmän, mutta ennen tätä musta olisi kiva saada teidän mielipidettä kuuluville. Monet blogit on muuttunut nykypäivänä rempseästä tarinoinnista ammattimaisiin artikkelimaisiin teksteihin ja kuviin. En näe tätä blogimaailman suuntausta yhtään omana, vaikka välillä siloitellumman matskun tuottaminen onkin tosi jees.  Haluaisinkin teiltä sekä risuja että ruusuja just mun blogista, mistä pidätte ja mitä parannettavaa löytyisi. Materiaali mun blogissa tuppaa olemaan mahdollisimman monipuolista ja rehellistä ja just siitä mä tykkään ainakin itse. En näkisi yhtään omana, jos monien muiden blogien tapaan sisältö muistuttaisi enemmän naistenlehtien sivuja. Postausehdotukset on tottakai aina tervetulleita, kysyttiin niitä sitten erikseen tai ei. Niitäkin voitte heittää tänne kommentteihin, jos jokin tietty kiinnostaisi. Ihanaa lauantaita tyypit!

Photos: Jere Viinikainen


Paljaat sääret, niitä mä odotan keväässä ja kesässä! Midi-pituiset hameet sopii melkein (siis vain melkein!) näillekin keleille, kun aurinko on sulattelemassa lumia. Toisaalta, kämpän edessä oleva puisto näyttää tällä hetkellä lähinnä luistelukentältä, joten liukastumisvaaran vuoksi housuilla mennään vielä ainakin hetki. Luistelukentästä puheen ollen, vietin eilisen meikkaushetken nenä kiinni ikkunassa ja totesin, että on täällä Suomessa sinnikästä porukkaa. Kahden minuutin puiston kiertäminen ei ilmeisesti sopinut ihmisillä aikatauluihin ja jääkenttää uhmattiin. Yhtäkään kaatumista ei puolen tunnin sisään näkynyt, vaikka monesti oli todella lähellä! 

Edelliseen ”tätä mä odotan keväässä ja kesässä” voisi lukea myös tennarit, joita täällä on keretty lopputalven aikana hamstraamaan ihan kivat määrät. No nyt mennään jo maaliskuussa, joka on ensimmäinen kevätkuukausi. Yhä useampana aamuna jalkaan vedetään vielä pettämättömät Dr.Martensit, mutta ehkä kohta on jo aika tennareille! 

Slip on-mekot. Kyllä nää edelleen rokkaa ja vaatekaapissa on muutama mekko valmiina käyttöön. ❤Isojen neuleiden ja hameen yhdistelmä. Tykkäsin käyttää tätä yhdistelmää jo viimekesänä, ah ehkä tämä kesäfiilistely on vähän liian aikaista aloittaa nyt. ❤Pidemmät, vaaleammat hiukset. Mitään peppupituutta mä en havittele, mutta sopivan pitkä ja vaalean ruskea tukka kelpaisi! ❤❤Kukkakaali ja parsakaali ruoanlaitossa, rakkautta! ❤Kaiken uuden kokeileminen. Kasvisruokaan mä en ole hurahtanut vielä ihan kokonaa, mutta välillä innostuu tekemään ruokia kokonaan vegenä. Soijasuikaleet on ollut kovassa käytössä, kaurakerma on ihan yhtä hyvää kuin eläinperäinen ruokakerma. Ei sitä punaista lihaa aina kaipaa kaikkeen ruokaan! 

❤ Terveellisempi ruoanlaitto on tällä hetkellä omassa keittiössä aika pinnalla. Mä en koskaan ajatellut olevani tässä tilanteessa, mutta ainesosaluettelon selaaminen on tullut viimeaikoina mulle tutummaksi. Toki rennolla otteella mennään eikä liian vakavaksi ryhdytä. ❤Erilaiset smoothie bowlit ja pirtelöt on pyörinyt viimeaikoina tehosekottimessa. Sekä oma, porukoiden, että mummin pakastin taitaa pikkuhiljaa olla tyhjentynyt viimekesän pakastemarjoista, mutta nää on vaan niin hyviä!

”THE MORE COLORFUL THE FOOD THE BETTER.”

❤Uuden asunnon inspiraatio ja vuokrakämppien selailu, kyllä! Vaikkei tämä ole ajankohtaista vielä moneen kuukauteen, niin näitä on mukava selailla. Erilaisia pohjaratkaisuja, erilaisia sisustustyylejä, ja erilaisia tarinoita kämppien takana. ❤Korkea huonekorkeus on jo pitkään ollut mun unelma. Näin kämpässä mitä luultavammin olisi upeat vanhanaikaiset ikkunat ikkunalautoineen. 

❤Pehmeä mukava sänky, johon tekee mieli vaan hypätä. Tyynyjä, peittoja, vilttejä, houkuttelevat värisävyt, ja rento ilme tekee sängystä mun mielestä mukavan. ❤Kolmessa viimeisimmässä kuvassa esiintyvä matto, jota mä olen tähän makuuhuoneeseen himoinnut jo pidemmän aikaa. Jotexilta taitaa löytyä saman tyylinen matto kuin ensimmäisessä kuvassa, mutta ne tuntuu aina olemaan aika tyyriitä. No niinhän matot yleensä on, mutta ehkä sitten uuteen kotiin. ❤Viherkasvit ja kukat. Mä en ole viherpeukalo, joten täältä mun kotoa löytyy tällä hetkellä nuukahtavien tulppaanikimppujen lisäksi nimensä mukainen kuihtunut haamupuu. Jos mä tänne vielä joitain muita hankkisin, vaikka kaupan helppohoitoisimpia?


Nimeni on: Sara Severiina Ollila

Jotkut tosin kutsuvat minua: Sartsaksi, Sarpaksi, Severiksi…kyllä näitä riittää!

Olen syntynyt: Hämeenlinnassa vuonna 1997. Täytin siis tammikussa täysiä kymmeniä, tuntuu hullulta vieläkin!

Pienenä olin varma että minusta tulee: Eläinlääkäri! Tällä hetkellä eniten kiinnostaisi ensihoito tai jokin muu ammatti terveydenhuollon parissa, joten pieni hyppäys on tullut eläinten terveydestä ihmisten terveyteen.

Kolme parasta piirrettä minussa: Lyhytvihaisuus, positiivisuus sekä päättäväisyys.

Lähitulevaisuuden suunnitelmia: Alkukesästä valmistuminen ylioppilaaksi ja Helsingin suunnille muuttaminen. Jos vielä läheisempää tulevaisuutta tsekkailee niin varmaankin kämpän siivoaminen, mustien farkkujen värjääminen ja naistenpäivätulppaanien kiikuttaminen maljakkoon.

 

SUOSIKKI:

Kaupunki: Yhtä kaupunkia on niin hankala päättää, sillä voisin luetella tähän vaikka minkämoisen listan suosikkikaupungeista maailmalla. Kesäinen Lahti, Helsinki, Salt Lake City, Pariisi, Lontoo…palataanko tähän kysymykseen uudestaan sillon, kun oon ehtinyt nähdä kesäisen Hangon ja Porvoon. Veikkaan että nämä voi vaikuttaa mun mielipiteeseen Suomen suosikkikaupungeista, never know!

Biisi: Herkkis Ed Sheeran-Perfect, suomalainen Sanni-Tahdon rakastella sinua ja ulkomaalainen fiilismusa Coldplay-Something just like this

Ravintola & annos: Liputtaisin tällä hetkellä Helsingin Punavuoressa sijaitsevan Bar 9 puolesta. Pasta carbonaran upgrade gran carbo on kuulema vielä tätä carbonaraakin parempi, joten uskallan niin monien kehujen jälkeen vinkata sen ihan sokkona. Tän paikan carbonara oli yks parhaimmista pastoista mitä mä olen syönyt, joten seuraavalla kerralla tämä gran carbo menee ehdottomasti testiin!

Juoma: Pink Lemonade, ai että kun mulla on sitä ikävä! Lontoon Shake Shackissa sain pientä helpotusta tähän, mutten vielä Suomesta ole löytänyt jenkkilemonaden vertaista juomaa. Olisko jollain heittää vinkkiä? Pliis!

Sarja: How to get away with a murder, kuinka koukuttava!

Kosmetiikkatuote: Suosikkikosmetiikkaa löytyy sekä kasvoille, hiuksille, vartalolle, en mä millään pysty päättämään yhtä! Kasvoille Lumenen CC-voide sekä saman merkin Invisible Illumination Instant Illuminizer sävyssä Rosy Dawn. Hiuksille MoroccanOil Root Boost sekä argan oil. Iholle Lifen Body&Soul sarjan argan oil sekä saman sarjan käsivoide. Rakastuin heti ensimmäisellä kokeilulla!

Sovellus: Snapchat tai Instagram vie varmaan voiton!

Instagrammaaja: Tällasena matkustusfriikkinä rakastan Hidegunn & Samuel Taipaletta heidän tiliensä takana. (@hilvees & @eljackson) Heidän reissukuvat on vaan niin upeita, eikä tyypitkään yhtään hullumman näköisiä. *sydänsilmäemoji* Muita lemppareita @emitaz, @saratickle, @millakuoksa sekä @gypsea_lust.

MUUTA:

Mitä pakkaat mukaan matkalle: Ihan liikaa vaatetta ja roinaa. Ihailen kuinka esimerkiksi mun sisko sovittaa aina asut päällään himassa ja näin ylimääräiset vaatteet jää pois matkalaukusta. Muuten aina mukana kulkee kamera ja tietokone, oli kyse sit 100km reissusta tai vähän pidemmästä.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe: Tanssin, kun kukaan ei kuule niin laulan ja kun kukaan ei ole valittamassa niin nyhjään ympäriinsä just niin paljon kun huvittaa. Miinuspuolena mun kämpässä on todella ohuet seinät ja toisen kerroksen sijainti. Toisin sanoen mun melut kuuluu aivan varmasti muihin  asuntoihin ja tätä pelleilyä saa vastapäisestä puistosta seurattua kaihtimien ollessa auki aivan aitiopaikalta.

Viimeisin sisustusostoksesi: Ostoksesta mulla ei ole mitään hajua, siitä on aivan liian kauan! Hankinta on kuitenkin ihana jalkalamppu, jolle kohta pitäisi määrätä sen oikea paikka täältä kaksiosta.

Viimeisin whatsapp-viesti: ”Oot kaaos” jep.

Paras tapa tuhlata 50euroa: Alennusmyynteihin, johonkin kauan harkittuun juttuun tai mahdollisesti vaan kauppakassilliseen herkkuruokaa!

Bravuurini keittiössä: Munakas, itse tehty pitsa ja kuulema normaali jauhelihakastike ruskeaan kastikkeeseen. Jotkut saattoi vuosi tai pari sitten seurata mun ensimmäistä, kolmatta ja varmaan kymmenennettä ruskean kastikkeen yritystä saman illan aikana snapchatistä. Ilmeisesti mä olen siitä kehittynyt, wohoo!

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta: Ison kasan hedelmiä, marenkipussin sekä ampparijätskin.

Ohjenuorani elämässä: Varmaankin nää perus Smooth sea never made a skilled sailor tyyppiset lausahdukset.

 

Ihanaa naistenpäivää kaikki upeat naiset siellä ruudun toisella puolella!