Kaupallinen yhteistyö: Jumbo

 

Poikettiin ohikulkumatkalla Jumbossa ja meillä oli muutama tunti luppoaikaa viettää kauppoja kierrellen. Heitin poikaystävälle haasteen ilmoille, maksukortin käteen ja pyysin häntä pukemaan mut mielensä mukaan päästä varpaisiin. Pysyttelin taka-alalla sanaakaan sanomatta, vaikka toinen yritti kovasti udella vinkkejä ja mielipiteitä kävellessämme kaupasta toiseen. Saman katon alta löytyy monet lempikaupat; Zara, Vero Moda, Mango, BikBok, Cubus, Carlings, Gina Tricot sekä Kekäle joten tiesin, että hän tulee kyllä suoriutumaan tehtävästä! Käveltiin useaan kertaan kauppoja läpi Antin pohtiessa tarkkaan, mihin hän tahtoisi mut pukea. Lopputuloksena kaksi erilaista asua – toinen siistimpi ja toinen rennompi.

Luulisin, että tyttöjen on helpompi etsiä vaatteita pojille kuin toisin päin. Ainakin poikaystävän sanoin tehtävä oli vaikeampi kuin hän aluksi luuli, mutta suoriutui kuitenkin hyvin alusta loppuun! On hauska nähdä millaisesta tyylistä poikaystäväni pitää tai mihin hän mieluiten pukisi mut, jos päätösvalta olisi täysin hänellä.

 

 

Ensimmäinen asu oli rento ja koostui Cubuksen vakosamettisista ala- sekä yläosasta. ”Tarkoituksena oli valita jotain Saran tyylistä, joka poikkeaa kuitenkin hieman normaalista”. Poikaystävä yhdisti tähän likaisen roosan sävyyn valkoiset dad sneakerit, harmaan pipon sekä harmaan neuleen. Ei yhtään hullumpi asu, ja näille keleille mainio!

 

Cubuksessa oli paljon muitakin vaatteita, jotka olisin pukenut mielelläni päälleni! Teddy-takit on tämänkin talven trendi ja bongasin niitä muistaakseni useammassakin värissä. Nyt mentiin kuitenkin täysin poikaystävän ehdoilla, joten en heittänyt edes pientä vinkkiä niiden takkien suuntaan.

 

Toinen asu lähti rakentumaan mustavalkoisten raitahousujen ympärille, joihin hän kiinnitti huomion heti VeroModaan astuessa. Tämä on hieman siistimpi kuin ensimmäinen asu, vaikkakin löysien vaatekappaleiden vuoksi erittäin mukava. Yläosaksi valikoitui Kappahlin musta t-paita sekä Onlyn lyhyt vetoketjullinen takki karvan pienellä kuvioinnilla. Tämä asu yllätti, sillä en olisi itse yhdistänyt näitä keskenään. Päälle puettuna kaikki näytti kuitenkin lopulta kivalta ja viihdyin asussa, joka on mulle todella tärkeää!

Jumbossa on tällähetkellä käynnissä Fashion Week, joka huipentuu tämän viikon lauantaina 20.10  syysmallistojen muotinäytöksiin sekä Krista Siegfridsin akustiseen esitykseen. Jumbossa on saman katon alla kaikki tarvittava; 120 liikettä, useampi hypermarket, lisäksi laaja valikoima ravintoloita sekä täyden palvelun Stockmann-tavaratalo. Kattava liikevalikoima mahdollistaa mahdollisimman sujuvan shoppailuhetken ja parasta on se, ettei Jumbossa asioidessa tarvitse selkeän pohjaratkaisun vuoksi juurikaan sompailla eri kerrosten välillä. Parkkipaikkoja löytyy Jumbossa tuhansia eikä meillä ole tainnut kertaakaan olla ongelmana löytää paikkaa edes joulusesongin ollessa käynnissä. Vietettiin vielä poikaystävän asuessa Vantaalla paljon aikaa Jumbossa ja saatiin aika kulumaan hyödyllisesti asioita hoitaessa.

 

Mitä mieltä te muuten olette. Kuinka hyvin poikaystävä selviytyi mun hänelle heittämästä haasteesta? 

 


 

Tein viimeaikoina paljon puhututtaneen ja pinnalla olleen hiilijalanjälkitestin, joka ajoi mut ristiriitaisiin fiiliksiin. Mahduin nipin napin keskivertosuomalaisen 10300 kg CO2e tuloksen alapuolelle. Pidän mielelläni lihattomia päiviä ja viikkoja, kierrätän parhaani mukaan, yritän välttää ruokahävikkiä enkä noudata elintarvikkeiden ”viimeistä käyttöpäivää” orjallisesti. En omista autoa, käytän mielelläni tarvittaessa julkisia ja kuljen kävellen tai pyörällä lyhyemmät matkat. Suosin mieluusti suomalaista ja luomua aina kun sitä on tarjolla ja yritän tehdä niitä pieniä parempia valintoja, jotka nykypäivänä tuntuu tulevan jo lähes automaattisesti.

Viidesosa kokonaisesta hiilijalanjäljestä koostui asumisesta, ruoasta sekä tavaroista ja hankinnoista yhteensä. Loput jäi matkustamiselle. Olen kyllä viimeaikoina yrittänyt tehdä parannuksia matkustamisen saralla. Olen yhdistänyt usean maan lomat peräkkäin niin, että siirrytään kesken viikon paikasta toiseen junan avulla eikä meidän siis tarvitse tehdä kahta erillistä reissua. Viimeiset kaksi matkaa ovat olleet mahtavia, enkä eikä kumpaankaan ole sisältynyt lainkaan lentokilometrejä. Olen innostunut kotimaanmatkailusta ja yrittänyt houkutella poikaystävääni lomaviikolla esimerkiksi Itä-suomeen tai Lappiin. Tälläkertaa ollaan Ahvenanmaalla – takana nolla lentokoneessa istuttua tuntia tai sillä kuljettua kilometriä.

Ei sitä kerralla kovin suurta patoa saa rakennettua, mutta pienetkin teot on suuressa mittakaavassa tärkeitä. Vaikka tulos oli ajatuksia herättävä ja laittoi mut heti miettimään miten mä saisin kompensoitua vuoden aikana kertyviä lentokilometrejä omalta osaltani vielä hieman, olin mä kuitenkin tyytyväinen siihen yhteen viidesosaan, jonka perusteella taidan tehdä edes jotain ”oikein”.

Oletteko te tehneet Sitran elämäntapatestiä? Jos ette, niin kannattaa käydä kurkkaamassa oma tulos ja pohtia olisikohan siinä jotain paranneltavaa. Testi löytyy Sitran sivuilta.


 

Mä en edes muista, koska mä olisin asettanut tavoitteita. Elämälle, itselleni, blogille tai tulevaisuudelle. En muista koska olisin ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt jotain, johon ei sillä hetkellä olisi fiilistä. ”Voin tehdä tämän myöhemminkin” ja ”myöhemmin luultavasti tekisin tämän  vielä paremmin ja suuremmalla motivaatiolla”. Päivät on olleet sisällöttömiä ja olen katsonut muiden onnistumisia ja tavoitteiden saavuttamista sosiaalisen median läpi.

Olen miettinyt entistä enemmän mitä uskallan julkaista somessa ja mitä tulisi jättää julkaisematta. Mihin voidaan tarttua negatiivisesti ja minkä julkaisematta jättämisellä tekisin lähinnä palveluksen itselleni. Kaikki on ollut aika pintapuolista ja haluaisin päästä siitä tietynlaisesta täydellisyyden tavoittelusta pois.

Mulle puhkesi akne reilu kuukausi sitten, ja tämä on tallonut motivaatiota kotoa poistumiseen entistä alemmas. Kävin tämän saman läpi vuosia sitten teininä ja luulin, että kerta olisi riittänyt. Tajuan käyväni läpi samoja tunnetiloja kuin silloin – olo on epävarma ja epämukava. Aiemmasta kerrasta viisastuneena mulla on kuitenkin takaraivossa pieni toivon kipinä. Sain ihon kuntoon silloin, joten enköhän tule onnistumaan siinä tälläkin kertaa! Tulen dokumentoimaan mun matkan kohti parempaa ihoa, jotta jossain vaiheessa pystyn ehkä olla apuna jollekin muulle huonosta ihosta kärsivälle. Baby steps & patience!

Ja jos nyt samaan syssyyn heitän vielä vähän tavoitteita parisuhteen puolesta, niin saadaan nekin mustalla valkoiselle. Koulun alkaessa parisuhdeaika on jäänyt meillä vähemmälle ja hieman kireä ilmapiiri on lopulta purkautunut turhina kinoina ja erimielisyyksinä. Lokakuu voisi olla muutoksen kuukausi tämänkin asian suhteen. Enemmän aikaa yhdessä, vähemmän ruutuaikaa televisioon tai puhelimeen keskittyen.

Tsemppasin tänää itseni hereille ennen auringonnousua ja osallistuin Vitamin Wellin bootcampin ensimmäiseen treenipäivään. Tämä kroppa ei ole nähnyt kunnon treeniä pitkään aikaan ja mut laitettiinkin aika koville tunnin aikana. En ole pitkään aikaan ollut niin energinen ja motivoitunut kuin tänään kotiin päästessäni! Mä haluan jatkossa keskittyä enemmän itseni kehittämiseen ja asettaa tavoitteita elämän eri osa-alueilla, joita tavoitellessa saan haastaa itseäni aivan uudella tavalla. Tunnen heittäneeni kuukausia hukkaan, kun tänä aikana olisin voinut tehdä jotain, joka vie mua jollain tavoin eteenpäin.

 

Ps. Tähän postaukseen sopii paremmin kuin hyvin kuvat Sveitsistä, kun tsempattiin itsemme ”viimeiselle patikoinnille” ennen siirtymistä Geneveen ja kaupunkimaisemiin. Perillä meille avautui upeat maisemat ja patikointi palkittiin, vaikka oltiin itse kukin ryytyneitä ja väsyneitä sekä henkisesti kuin fyysisestikin.


 

Luultavasti viimeistä kertaa tämän vuoden puolella pakattiin tavarat autoon ja ajettiin yöksi mökkeilemään. Taidettiin kaikki kaivata vuorokautta luonnonhelmassa ja rauhallisissa maisemissa maisemissa, joten oli harmi lähteä jo seuraavana päivänä kaupungin vilskeeseen ja arjen pariin. Viilenevät kelit houkutteli meidät pysymään normaalista poiketen sisätiloissa lähes koko vuorokauden, vaikka yritettiin uhmata kymppikelejä viettämällä viini-iltaa laiturilla. Mökille on aina ihana lähteä – edes vuorokaudeksi!

Palattiin eilen takaisin kaupunkiin ja arki iskikin voimakkaasti takaisin. Nyt takana on stressin vuoksi huonosti nukuttu yö, nimittäin meidän naapuriasunnosta seinän takaa löytyi hometta. Tämä lauantai taitaakin mennä kaapistoja purkaessa ja selvitellessä, onko ongelma levinnyt myös meidän vuoden vanhaan asuntoon. Ei jooko, nyt ei olisi voimia sellaiseen!

 


 

Bongasin siskoni blogista hauskan pienen kyselyn ja lueskellessani mietin myös omia vastauksiani tiettyihin kysymyksiin. Minkälainen on mun suhtautuminen avioliittoon tänäpäivänä, tai minkälainen on ollut mun viimeisin puhelu?

 

Avioliittoja: Nolla – onneksi! Mä olen alkanut lähiaikoina jopa miettimään, olisiko naimisiin meno edes nykypäivänä ”pakollista”. Upeista häistä olen haaveillut jo kauan, mutta voisihan ne epäviralliset juhlat pitää silti, vaikka avioliittoa ei kirkossa solmisikaan.

Kihloissa: Ei vielä, eikä sillekään ole mitään kiirettä.

Lapsia: Tulevaisuudessa toivottavasti useampikin. Jännä kuinka kymmenen vuotta sitten ajatteli parikymppisen elämän olevan täysin erilaista kuin se oikeasti on. Halusin olla nuori äiti – nykypäivänä ajattelen olevani tarpeeksi nuori äiti vielä seitsemänkin vuoden päästä.

Lemmikkejä: Non-stop koirakuume on ollut päällä jo vuosia, mutta mä olen toistaiseksi nähnyt paremmaksi lieventää lemmikki-kiinnostusta paijaamalla kavereiden ja siskojen lemmikkejä. Tähän mennessä mun ainoat omat lemmikit ovat olleet hamstereita.

Leikkauksia: Nuorempana kyllä, mutta vanhemmalla iällä olen onneksi säästynyt niiltä vaikka sairaalareissuja on muuten tullut yksi jos toinenkin.

Tatuointeja: Niitä on tähän mennessä kertynyt seitsemän, ja kokoajan on pieni kutkutus ottaa vielä muutama lisää. Aina välillä Instastoryssä on tullut vastaan vapautuneita tatuointiaikoja tyypiltä, joka teki mulle mun viimeisimmät stick and poke -leimat. En ole vielä viitsinyt varata, mutta pari kertaa on oltu jo todella lähellä!

Lävistyksiä: Näitä ei onneksi ole kertynyt niin paljoa, mitä joskus olisi tehnyt mieli! Mä olen halunnut ties mitä lävistyksiä hymykuoppaläväreistä nenäkoruun mutta ONNEKSI mä olen pitänyt järjen päässä ja kasvot rei’ittöminä!

Muuttoja: Seitsemän näitäkin! Kaksi nyt vanhemmalla iällä ja loput on siltä ajalta mistä tuskin muistan edes mitään.

Ottanut lopputilin: nolla.

Ollut saaressa: Useaan kertaan sekä Suomessa että ulkomailla.

 

 

Autosi: Autoa ei ole, sillä keskustassa asuvana näen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Sain muuten ajokortin takaisin viimeviikolla, siis lähes puolentoista vuoden jälkeen!!

Ollut lentokoneessa: Kyllä. Rakastan lentämistä, mutta nykypäivänä valitsisin ehkä automatkailun ja roadtripit jopa mielummin. Niin sitä ihmismieli muuttuu!

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Paraikaa!

Ollut ambulanssissa: Toistaiseksi olen selvinnyt ilman ambulanssikyytejä.

Luistellut: 4-vuotiaasta lähtien ja jossain vaiheessa lähes asuin jäähallilla. Mun tekisi kovasti mieli aloittaa jonkinlainen harrasteluistelu näin aikuisena, mutta uskon sen olevan Helsingissä hieman haasteellista. Pitää ehkä ottaa selvää asiasta enemmän.

Surffannut: En, vaikka kovin olisin halunnut. Meidän Balin matka meni aivan penkin alle mun sairasteluiden ja aktiivisuuskiellon vuoksi. Ehkä mä vielä saan toisen mahdollisuuden!

Ollut risteilyllä: Kunnon risteilyllä olin viimeksi viimevuoden itsenäisyyspäivänä. Oli muuten hauskaa!

Ajanut moottoripyörällä: Olen nuorempana valinnut polkupyörän moottoriajoneuvojen sijaan, enkä itseasiassa omista edes ajokorttia, jolla saisin ajaa kaksipyöräisiä.

Ratsastanut hevosella: Ratsastin ensimmäisen (ja toistaiseksi myös viimeisen) kerran vaihtovuoteni aikana ja sitä ennen jopa pelkäsin hevosia.

Lähes kuollut: En tietääkseni.

Ollut sairaalassa: Korvien putkituksia, murtumia, munuaistulehduksia, selkävaivoja, aivotärähdyksiä, haavoja, lavantauti, risaleikkauksia…mun sairaalahistoria on varsin pitkä ja monipuolinen.

Suosikkihedelmä: Passionhedelmä, satsuma, granny smith-omena tai vesimelooni. En millään osaa valita – rakastan hedelmiä!

 

 

Aamu vai ilta: Ilta, ehdottomasti! Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen ja tehokkaimmillani aina iltaisin.

Lempiväri: Mulla ei ole vuosiin ollut tiettyä lempiväriä.

Viimesin puhelu: Pizzalähetiltä viimeyönä klo 5.17, joka kirjaimellisesti toivotti mut tervetulleeksi hakemaan pizzaa alaoveltamme. Taisi siinä muutamat ärräpäät päästä ilmoille, nimittäin tilattiin pizza useampi tunti aiemmin ja lähetyksemme saapui lopulta kylmänä.

Viimeisin viesti: Äiti lähetti mulle äsken kuvan upeasta taivaasta ääniviestien kera. Kuva on näkyvillä mun IG storyssä.

Kahvi vai tee: Kahvi – en välitä teen mausta juurikaan.

Kissa vai koira: Koira, eikä vastausta tarvinnut edes miettiä. Mun omat kokemukset kissoista on niin huonoja, että pelkään niitä jopa hieman. Monet tapaamani kissat on olleet arvaamattomia, ylimielisiä ja ilkeitä kuten esimerkiksi meidän hotellin kissa Thaimaassa. Hän seurasi mua kaikkialle ja yrittäessäni tehdä edes hieman tuttavuutta kissa sähisi ilkeästi.

Paras vuodenaika: Kesä, mutta olen alkanut tykkäämään syksystäkin. Tänää on ollut ihana aurinkoinen ilma ja lämpötilakin juuri sopiva!

 

Ihanaa sunnuntaita! <3