Kaupallinen yhteistyö: Embrazen

 

Tytöt tuli mun luo syömään ja viettämään iltaa. Käytiin läpi kuluneiden viikkojen tapahtumia ja juteltiin yömyöhään. Jossain vaiheessa keskustelut ajautui esikuviin ja erityisesti naisesikuviin. Mä itse sain kerättyä tähän melkoisen listan sekä läheisistä, että julkisuuden esikuvista joita katson ylöspäin. Koen, että mulla on lähipiirissä paljon vahvoja naisia, jotka kukin omilla tavoin inspiroi ja opettaa mua eri osa-alueilla.

 

Jos täytyisi valita nainen kenelle tahtoisit nostaa maljan, kuka hän olisi?

 

Mummot, sisarukset, äidit, ystävät – vastauksia tuli monia.

 

Kävin miettimään kuka on mun julkkisesikuva joka käyttää asemaansa positiivisesti hyväksi tuoden tärkeitä asioita enemmän tietoisuuteen, kuten supermimmit Paula Vesala ja Maria Veitola. Näin sosiaalisen median aikakaudella mieleen tuli tottakai myös some-persoonia, jotka tuo vahvasti julki kuvien toista puolta behind the scenes -tyylisesti tai asioita, jotka ei välttämättä välity Instagramin välityksellä. Rianne Meijer on yksi näistä, jota juurikin tästä syystä tykkään seurata!

Lähipiiristä itsellä ensimmäisenä mieleeni tuli isosisko, joka on pienestä lähtien ollut mulle esikuva, tuki ja turva. Häneltä on tullut meistä aina ne fiksuimmat sekä harkituimmat päätökset ja hän on ollut sellainen sisko jota mielellään katsoo ylöspäin. Välillä toivoisin omistavani  samanlaisen rauhallisuuden kuin siskoni. Tähän kategoriaan löytyy myös toinen henkilö omasta perheestä. Äiti nimittäin. Hän taisteli koko perhettä varjostavien terveydellisten haasteiden kanssa ja onnistui samalla kasvattamaan neljä kunnollista lasta vaikka itse varsinkin tarjosin nuoruudessani vanhemmille hieman (paljon) haastetta.

Oli ihana kuulla asiaan hieman erilaisia kulmia ja laittaa itsenikin miettimään tätä tarkemmin. Piristi taas kerran huomata kuinka onnekas sitä onkaan kun on näin mahtavien ihmisten ympäröimä!

 

Embrazen-viini rakentuu vahvojen naisten ja heidän tarinoidensa ympärille, mikä tulee esiin jo pullojen etiketeissä. Pulloissa nähdään muun muassa Nellie Bly, joka matkasi yksin maailman ympäri ja oli yksi maailman ensimmäisistä naistoimittajista sekä Josephine Baker, joka oli ensimmäinen tummaihoinen nainen, joka pääsi esiintymään kansainvälisillä lavoilla. Baker tunnetaan myös siitä, että hän oli ensimmäinen esiintyjä, joka uskalsi kieltäytyä esiintymästä rotuerotellulle yleisölle.

 

Vedin jälkiruokia varten muutaman pullon punaviiniä esille vaikka tiedän, että kaveripiirissä ollaan enemmän valkkarin ystäviä. Red blend sai siitä huolimatta positiivisen vastaanoton ja osoittautui erittäin ”helpoksi” punaviiniksi moniin aiemmin maistamiini verrattuna. Molemmat viineistä sopii hyvin ihan vaan yksinään nautittavaksi eikä tarvitse sen kummempia ruokia tai napostelujakaan kaveriksi.

Oletteko muuten kuulleet wine lables -sovelluksesta? Sen avulla Embrazen-pullojen etiketit saa herätettyä eloon ja tutustuttua tarinoihin syvemmin. Tämä aiheutti hämmästystä illallisella, ideana kuitenkin todella siisti!

 

Kenelle sä nostaisit maljan?

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja en voi julkaista, mutta muutensana on vapaa.


 

Kaveri kertoi kirjoittavansa päiväkirjaa. Muutaman lauseen rustaamisessa ei kestä hetkeä pidempää – jos aikaa ei ole lauseille niin päivää kuvaavat sanat riittää. Ajattelin viimeviikolla kokeilla samaa ja kirjoittaa joka ilta hieman asioita päivästä ylös. Tässä siis mun viikko, tunteet meni nähtävästikin aikamoista vuoristorataa!

 

Maanantai:

Paska päivä! Tein duunia aamusta iltaan ja silti tuntuu etten saanut mitään aikaseksi. Vituttaa ja sekin vituttaa että vituttaa. Koko päivän ollut todella ruma olo, hiukset likaiset eikä olo tunnu hyvältä omassa kropassa. Sain kukkia, mutta sekin ärsytti kun osannut näyttää kiitollisuutta – tuli nimittäin ”hieman” yllätyksenä. Ehkä hän ymmärtää. Iltaan mahtui yksi pitkä Facetime-puhelu, jonka aikana päätin tehdä muutoksen.  Nyt kello on jo 00:12. Kone kiinni ja loput duunit huomiselle. Vois vaikka vetästä aamulenkin?

Tiistai:

Päivä alkoikin paljon paremmin, mutta harvoin onkaan kahta huonoa päivää peräkkäin. Sain duunit valmiiksi hyvissäajoin ja aamulenkki siirtyi päivälenkiksi. Sainpahan ainakin tehtyä! Tunnin ulkoilu sai energisemmän fiilikset. Löysin lähikaupasta pitkästä aikaa alennuksesta kalaa ja tein UFFilta pari alelöytöä. Sellaista nahkatakkia olen etsinyt pitkään! Ps. Unohdin tänää aloittaa vesihaasteen jo aamusta, joten join kaikki 3 litraa yhdessä illassa.

 

 

Keskiviikko:

Tälle päivälle oli sovittuna paljon tekemistä. Aamupäivä meni kaverin kanssa lounastaessa ja Liisa tuli puolenpäivän jälkeen mun luo käymään. Otettiin pitkästä aikaa asukuvat ja suunnattiin muutamaan tapahtumaan. Aloitin neulomaan pipoa, mutta neulomistaidot oli hieman ruosteessa. Maistelin illallisella erilaisia vege-ruokia täysin vegaanisessa raflassa ja sen jälkeen kävin vielä vahvistamassa jalkapohjatatskan. Kiva päivä!

 

Torstai: 

Koirat tuli mun luo taas hoitoon, jee! Siivosin koko kämpän ja kävelin illalla pitkän lenkin. Nämä päivät on menneet huomattavasti paremmin kuin maanantai, haha! Tänää olin jo sunnuntai-fiiliksissä. Tää viikko on mennyt todella hitaasti ja päivät tuntuneet todella pitkiltä!

 

Perjantai: 

Koirat lähti, mutta seuraava hoitoaika on jo onneksi sovittuna. Olen asunut tässä kämpässä 2,5vuotta enkä ennen tätä päivää ollut käynyt alakerran pubissa. Siellä olikin ihan hyvä fiilis, live-keikka ja biljardia. Kävin lasillisen jälkeen moikkaamassa vielä kavereita Kalliossa.

 

 

Lauantai:

Pitkät unet ja hyvä aamupala takana. Havahduin siskon tekstariin, jossa tiedusteltiin kävinkö jo hänen puolesta postissa. Olin suunnitellut sen myöhemmäksi, mutta posti sulkeutuu puolen tunnin päästä. Lähdin pian hoitamaan asiat kuntoon, palasin kotiin ja aloin valmistautumaan iltaan. Puhuttiin Liisan kanssa molempien valmistautuessa Facetime-puhelu. Ensimmäisenä illalla oli vuorossa tuparit, josta lähdin treffaamaan juuri treffeillä ollutta kaveria. Tulin taas aikaisin kotiin eikä ilta venynyt liian pitkäksi.

Sunnuntai:

Vietin koko päivän sängyssä ja tein illalla hyvää ruokaa itselleni. VIHDOIN ON SUNNUNTAI!

 

Miten teidän viikko sujui?


Kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

Mulla on erilaisia hetkiä, joiden tuottona syntyy erilaisia kuvia. Suurin osa mun reissukuvista on nopeita snapshotteja, joiden ottamiseen ei kulu paria sekuntia enempää. Huijaisin toki jos väittäisin, ettei mukaan mahdu myös niitä hetkiä, kun sen saman kuvasarjan kanssa painitaan jopa puolituntinen.

 

Mä olen sitä mieltä, ettei hyvän kuvan tarvitse olla teknisesti täydellisen onnistunut. Kuvissa on paljon asioita joilla voi kiinnittää katsojan huomion väreistä liikkeeseen, tunnelmaan tai jopa siihen epätarkkuuteen. Jokaisella on oma tyyli valokuvata, eikä kenenkään tyyli ole väärä.

 

F-luvuista ja ISO-arvoista löytyy hurjasti yksinkertaista tietoa aloittelijoille ja minäkin olen tainnut asiaa käydä aiemmin läpi täällä blogissa. Kertauksen vuoksi vielä näin yleisesti; pidä ISO-arvo mahdollisimman pienenä ja mitä pidempi suljinaika on, sitä helpommin kuvat tärähtää. Mä en itse laita suljinaikaa 1/160 alemmaksi, vaan nostan mielummin ISO-arvoa parilla pykälällä. Liikkuvan kohteen kanssa suljinaika taas pitää olla huomattavasti nopeampi, jotta kohde saadaan pysähtymään kuvaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi; kuvaa RAW-kuvia, harjoittele manuaaliasetusten säätöä ja opettele kuvien käsittelyä.

 

 

 

Tärkeässä osassa kuvissa on valo. Mä tykkään itse vähiten kuvata keskipäivän auringonpaisteessa, jolloin valo on todella voimakas. Mun lempi aika kuvata on vuodenajasta riippuen ilta-auringon ollessa vähän matalemmalla, jolloin valo on lempeämpi ja pehmeä. Viimeiset tunnit ennen auringonlaskua ovat valokuvauksen kulta-aikaa. Myötävalo on myös lähes poikkeuksetta parempi kuin vastavalo, joten kuvaa sieltä suunnasta mistä valo tulee!

 

 

Mä olen jo nuoresta lähtien kuullut sitä samaa fraasia; ”kallista runkoa parempi vaihtoehto on laadukas objektiivi, jos molemmat ei ole saatavilla”. Mulla on Olympuksessa M.Zuiko Digital ED 25mm F1.2 PRO, 45mm F1.2 PRO sekä 17mm f1.2 PRO. Jos yhden objektiivin valitsisin näihin vielä lisäksi, olisi se 12-40mm F2.8 PRO, jossa on toki hieman pienempi aukko (eli suurempi F-luku), mutta kyseinen objektiivi on täydellinen ns. jokapäivän tilanteisiin ainoaksi objektiiviksi.

 

 

Kuvien rajaus ja horisontin tasaus on tärkeimmillään erilaisissa henkilökuvissa, ei mielestäni niinkään reissuotoksissa, jolloin pieni huolimattomuus ja leikittely tuo kuvaan enemmän fiilistä. Muutama vuosi sitten olin paljon tarkempi näiden kanssa – nyt olen osannut olla välittämättä ja huomannut sen olevan parempi näin. Lähinnä haluan vaan sanoa, haasta itsesi!

 

Olympuksella on tottakai tarjota teille taas aika hyvä kameratarjous! OM-D E-M1 Mark II PRO KIT (12-40mm 1:2.8 PRO –ammattiobjektiivin) on nyt alennuksessa hintaan 1999.00€ koodilla ”olympusambassador”.  Hyvän kamerapaketin lisäksi tähän tulee 3 vuoden lisätakuu!

 

Heillä on nyt myös mahtava tilaisuus saada kamerakalusto testiin ennen ostamista! ”Olympus TestDrive -palvelumme kautta haluamme tarjota valokuvauksen ammattilaisille mahdollisuuden kokea uudenlainen kamerajärjestelmämme omakätisesti ja itsenäisesti. Jos kuvaat ammatiksesi, eikä Olympus-järjestelmä ole sinulle entuudestaan tuttu, niin täytä hakemus ja voit päästä kokemaan OM-D E-M1 Mark II -kameramme ja PRO-objektiiviemme laadun itse.” Mukaan testaamaan voit hakea täältä!

 


 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Starbucks ja Indieplace kanssa.

 

Olen vuosien aikana huomannut rentoutumisen tärkeyden ja sen, kuinka yksi kiireinen päivä vaatii itselläni lähes yhden päinvastaisen aina jälkeenpäin. Kesä on ollut mulle kiireistä aikaa enkä ole malttanut olla paikoillani. Festareita, aurinkoisia kesäpäiviä, mökkeilyä ja erilaisia aktiviteetteja on ollut tarjolla päivästä toiseen ja tottakai mä olen tarttunut niihin, kukapa ei olisi. Näiden varjopuolena on hetket, kun huomaan olevani niin fyysisesti mutta myös henkisesti poikki. Sosiaalisuus verottaa voimia ja välillä on tarpeen ladata akkuja. 

 

Toisinaan nautin omasta ajasta kotona. Hyvää ruokaa, sarjoja ja vain minä. Joskus tykkään lähteä omaa olohuonetta pidemmälle meren rantaan. Kaivarin rannan kalliot on mun ”piilopaikka” ihan vieressä keskustan hälinää. Oon kuluneiden vuosien aikana viettänyt siellä useita tunteja niin päivällä kuin myös yön pikkutunneilla. Sieltä on kertynyt paljon muistoja, hyviä ja huonoja. Hento auringonnousu, aamukahvi, kallioita iskevät aallot ja lempi soittolista korvakuulokkeista. 

Toinen piilopaikkavaihtoehto rentoutumiselle on Lammassaari. Nautin hypätä siskon mukaan ja huristella lenkille Lammassaareen. Lammassaaren pitkospuita kävellessä ja siinä samalla jutellessa aika kuluu kuin siivillä. Koiraterapia nyt muutenkin on mahtava keino saada päätä hieman löysemmälle ja stressiä karistettua niinä pahimpinakin hetkinä. Täällä riittää lyhytkin lenkki ja mieli on yleensä rentoutuneempi.

 

Näin kesähelteillä kylmät kahvijuomat on ehdottomasti mun valinta ja nappaan usein jääkaapista mukaan Starbucks Chilled Classics -juoman normaalin aamukahvin sijaan. Starbucks Chilled Classics -kahvijuomat on tehty 100% Fair Trade Arabica kahvipavuista ja kahvijuomista löytyy 5 eri makuvaihtoehtoa. Caffé Latte sekä Caramel Macchiato on näiden makuvalikoimasta valikoituneet sellaisiksi, jotka lähes poikkeuksetta valitsen hyllystä mukaan. Joukosta löytyy myös mantelimaitoon tehty Almond Iced Coffee Plant Based, joka on hyvä vaihtoehto maidottomille!

 

Kiireisen arjen keskellä on tärkeä osata ottaa omaa aikaa ja rentoutua edes 15 minuutin ajan. Mikä on sun tapa tai paikka rentoutua?

 


 

Olen viimeaikoina miettinyt paljon itseäni. Hyviä asioita, huonoja asioita, miellyttäviä asioita ja ärsyttäviä asioita. Harvemmin tällaisista asioista kirjoittaa listaa – varsinkaan blogiin julkisesti. Mulle kuitenkin pomppasi mieleen otsikko, jonka muistan lukeneeni jostain seuraamastani blogista aiemmin ja samalla kertoa asioita, jotka itsessäni ärsyttää. Oletteko valmiita?

 

– Oma myöhästyminen ärsyttää itseäni enemmän kuin toisen ja silti olen aina vähintään muutaman minuutin myöhässä. Olenkin jo neuvonut kavereita ottamaan sovittuun aikaan 10minuuttia Sara-lisää. Tässä asiassa lupaan skarpata.

– Olen todella huono stressaaja, ja tällä tarkoitan olemattomia stressinkäsittelytaitojani. Kuvitelkaa, että vierastan jopa tietynlaisissa eventeissä yksin käymistä vaikka perillä tulisi olemaan kasvoja, jotka olen nähnyt jo kymmeniä kertoja aiemmin. Toisinaan jäisin paljon mielummin sängyn pohjalle.

 

– Voisin olla parempi käyttämään rahaa.

– Jätän tiskit aina pöydälle myös tiskikoneen ollessa vapaana. Okei en aina, mutta usein.

– Vertaan itseäni liikaa muihin, joka luo tietynlaista painetta ja fiilistä siitä, etten ole tarpeeksi hyvä. Mietin myös liikaa mitä muut ajattelee, joka vaikuttaa samalla tekoihini.

– Ärsyttää kuinka mielialani saattaa vaihdella pahimpina hetkinä minuutinkin välein. Ensin hymyillään, seuraavaksi kiukutaan, sitten nauretaan ja loppuun vielä itkut silmät punasina.

– Juon liian vähän vettä.

 

 

– Saatan joskus puhua ennen kuin ajattelen.

 

– Kilpailuhenkisyyteni on yksi huonoista (toisaalta myös hyvistä) puolistani. Haluan onnistua ja voittaa oli sitten kyse jalkapallopelistä, arvausleikistä tai Snapchatin mobiilipeleistä.

 

– Olen huono sanomaan ei ja vielä huonompi kyseenalaistamaan tiettyjä asioita. Jos joku ilmoittaa mulle asian olevan tietyllä tavalla, niin usein hiljaa hyväksyn sen. Viimeaikoina olen yrittänyt tehdä pieniä siirtoja sen eteen, että saisin enemmän ääntäni kuuluviin.

– Soitan läheisilleni liian harvoin pelkästään kysellen kuulumisia.

– Jännitän asioiden hoitamista puhelimessa niin paljon, että pitkitän niitä mielelläni tappiin saakka. Tuntemattoman numeron soittaessa vedän itselleni pienet tsemppipuheet ennen luurin nostamista ja lopulta käy ilmi, että puhelimen toisessa päässä onkin vain pakettilähetti toimittamassa pakettia.

 

– Kasvoilleni suunpieliin ilmestyvät juonteet on todella turhauttavat. Toisaalta ne kertoo kuitenkin vaan siitä, että olen nauranut päivän aikana.

– Jätän asiat monesti viimetippaan ja olen huono käyttämään aikaa järkevästi. Erilaiset aikatauluttamisetkaan ei tunnu auttavan lainkaan, sillä siirrän usein vaan asiat seuraavalle päivälle.

– Valvon liian myöhään ja nukun liian vähän.

 

Nyt kävi jo melkein itseänikin ärsyttämään kaikki ärsyttävät puolet itsessäni. Oikeastihan mä olen ihan mukiin menevä tyyppi, lupaan sen! Ehkä seuraavalla kerralla pysytään taas niissä positiivisissa asioissa ja kerätään vaikka niistä samanlainen lista itseä kehuen – sitä tulee aika harvoin tehtyä.