Jos hän katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?

Antti: Greyn Anatomia. Se on kovasti yrittänyt saada mua katsomaan sitä, muttei vieläkään oo napannut.

Sara: Viimeisimpänä villityksenä nyt varmaan Love Island. Ja salkkarit, joihin se on onnistunut koukuttamaan mutkin.

 

Mikä on hänen inhokkiruokansa?

A: Varmaankin joku mun tekemä jauhelihamakaroni mössö ilman mitään mausteita. Oon onneksi kehittynyt kokkailussa parin vuoden aikana, joten näitä ei nykyään enää kovin usein valmisteta.

S: Ruoat missä on mereneläviä. Mistään mun valmistamasta ei (ainakaan vielä) ole tullut valittamista.

 

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

A: Tomaattikeittoa ja Coca-cola zeroa, tää oli helppo!

S: Mikä tahansa lihaisa annos ja juomana cola zero.

 

Mikä on hänen kengänkokonsa?

A: 36.

S: 42 tai joku osakoko sen yläpuolelta. 42 ja 1/2 ehkä.

 

Jos hän keräilisi jotain, mitä se olisi?

A: Taitaa keräillä astioita. Niitä on kaapit pullollaan ja uusia käsintehtyjä pitäis kuulema saada.

S: Apua, no kenkiä varmaan!

 

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

A: No sitä tomaattikeittoa! Ylipäätään keittoruoat on vissiinkin Saran lemppareita.

S: Juustokakkuja, niihin toi tuskin koskaan kyllästyy.

 

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

A: Aika lällyä ja siirappista. (Edit: No kuinka niin?? Mun musiikkimaku on aika laaja ja näitä siirappibiisejä tulee kuunneltua vaan silloin tällöin)

S: Räppiä, minkä kuuntelemisesta mä en sit taas oikeestaan nauti.

 

Minkälaisista elokuvista hän pitää?

A: Chick flickeistä ja kunnon toimintaleffoista. En oo koskaan tainnut nähdä Saran katsovan kauhuleffoja?

S: Leffoista, joissa on Jason Statham. Musta tuntuu, että ollaan katsottu Netflixistä kaikki sen tähdittämät elokuvat jo läpi.

 

Minkä väriset silmät hänellä on?

A: Sinivihreät.

S: *hetken miettiminen*  siniset!

 

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

A: Vien unissani meidän tuplapeiton itselleni, jätän vessassa pöntön kannen ylös, unohdan usein kaappien ovia auki ja mitä nyt tällaisia pieniä rasittavia asioita.

S: Sanon tekeväni jotain, mutta lopulta uppoudun jonkin muun asian pariin ja se ensimmäinen jää kokonaan tekemättä. Hups.

 

Meidän yhteinen tapamme?

A: Katsotaan nykyään aina salkkarit yhdessä. Jos toinen missaa jakson niin se katsotaan silti yhdessä uusintana.

S: Negatiivinen tapa on ainakin ottaa lähes jokaisella reissulla yhdet sakot!

 

Millainen on voileipäni?

A: Tumma ruisleipä, avocadolla, juustolla, tomaatilla, sipulilla, suolalla ja pippurilla.

S: Ruispala kinkulla ja juustolla. Siinä ei oo päällä ylimääräisiä härpäkkeitä tai mitään, minkä pilkkomiseen pitäisi nähdä vaivaa. Tietyissä asioissa mennään sieltä mistä aita on matalin.

 

Missä hän on syntynyt?

A: No Hämeenlinnassa!

S: ”Stadissa”.

 

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

A: Se ei taida tykätä kakuista, joten leipoisin helpon juustokakun ihan vaan eleen vuoks ja söisin sen itse. Heh.

S: No juustokakun tottakai, se on ihan perso sellaselle!

 

Minkä parissa hän viettää mielellään monta tuntia?

A: Puhelimen. ( Edit: No en nyt sano että mielellään, mutta totta kuitenkin)

S: Kuvien muokkauksen. Antti on innostunut siitä viimeaikoina aika kovasti ja on kiva seurata vierestä toisen kehittymistä.

 

Mitä kotiaskaretta hän ei osaa osaa hoitaa?

A: Pyykinpesua! Kyse ei taida olla siitä ettei se osais, mutta pyykinpesu on meillä täysin mun harteilla.

S: Tiskikoneen täyttöä! Keittiö taitaa olla enemmän mun reviiriä ja mä näen punaista, kun esimerkiksi just tiskikoneessa astiat on laitettu ihan hujan hajan.

 

 

Hänen oudoin tapansa?

A: Pienessä kerässä nukkuminen niin, ettei tyyny ole pään alla vaan tiukassa halailussa.

S: Antti heittelee erilaisia purkkeja ja pulloja ja tekee niillä ”temppuja”. Alussa hermostuin enemmän siitä kolinasta, minkä pullojen tiputtelu aiheutti, mutta ehkä siihen on jo nyt jotenkin tottunut.

 

Ihanin yhteinen muisto?

A: Varmaan meidän ensimmäinen ulkomaanmatka Lontooseen silloin, kun ei vielä edes seurusteltu.

S: Islannin reissu kaikkine ajokilometreineen ja autossa nukuttuine öineen.

 

Mitä hän osaa erityisen hyvin?

A: Sara osaa laittaa tosi hyvää ruokaa.

S: Ottaa toiset huomioon.

 

Jos hän voittaisi lotossa, mitä hän tekisi rahoilla?

A: Antaisi varmaan osan läheisille, matkustelisi paljon ja ostaisi jotain kivaa kotiin.

S: Mä haluaisin sanoa tähän jotain järkevää mutta veikkaan, että ainakin osa rahoista menis johonkin ihan turhaan hömpötykseen.

 

Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?

A: Pho-keitto.

S: Makaronista ja jauhelihasta tehty seos ilman mitään kastikkeita tai mausteita.

 

Rumin vaatteeni mistä hän pitää, mutta sinä et?

A: Zombie-paita.

S: Mulla ei oikeestaan ole yhtään vaatekappaletta Antin vaatekaapissa jota mä pitäisin rumana…

 

Mitkä kolme asiaa hänellä on aina mukana?

A: Mä en keksi muuta kuin puhelin ja avaimet. En tiedä mikä olisi kolmas mikä sillä olis aina mukana.

S: Antti jättäisi oman päänsäkin matkasta jos se ei olisi vartalossa kiinni. Mä en pysty sanomaan kolmea asiaa, jotka sillä olisi AINA mukana. Välillä unohtuu avaimet ja toisinaan puhelin. Lompakko nyt ei ole läheskään aina mukana, kun Apple Pay taitaa hoitaa maksamisen.

 

Mikä saa hänet ärsyyntymään?

A: Hitaus ja liiallinen sotku.

S: Laiskuus, saamattomuus ja NÄLKÄ!

 

…entä piristymään?

A: Koirat, postipaketit ja pusut.

S: Hyvä ruoka.

 

Millainen hän on?

A: Tempperamenttinen, vahvatunteinen ja äkkipikainen, mutta myös reipas ja hyväntahtoinen.

S: Huumorintajuinen, lyhytvihainen ja välillä jopa liian rauhallinen stressaavissa tilanteissa. Antti ajattelee aina pelkkää hyvää ja sitä mikä on oikein.

 

Milloin hän tapasi vanhempasi?

A: 2016 vuoden lopulla.

S: Mä en edes muista! Oliskohan ollut 2017 alkuvuonna.

 

Millainen on hänen kotilookinsa?

A: Mahdollisimman rennot ja mukavat vaatteet. Hiukset on yleensä kiinni ja pois tieltä.

S: Pipo, silmälasit, hupparit ja bokserit.

 

Mitä oikeasti ajattelin hänestä ensitreffeillämme?

A: Sara oli todella pieni, kaunis ja vähän ujo. Se ujous jäi sinne ensimmäisiin kertoihin eikä siitä oo nyt tietoakaan.

S: Somen antama ensivaikutelma kääntyi meidän ensitreffeillä aikalailla päälaelleen. Sieltä paljastuikin komea ja huomioiva herrasmies, joka hän on vielä tänäkin päivänä. <3

 


 

Mä en edes muista, koska mä olisin asettanut tavoitteita. Elämälle, itselleni, blogille tai tulevaisuudelle. En muista koska olisin ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt jotain, johon ei sillä hetkellä olisi fiilistä. ”Voin tehdä tämän myöhemminkin” ja ”myöhemmin luultavasti tekisin tämän  vielä paremmin ja suuremmalla motivaatiolla”. Päivät on olleet sisällöttömiä ja olen katsonut muiden onnistumisia ja tavoitteiden saavuttamista sosiaalisen median läpi.

Olen miettinyt entistä enemmän mitä uskallan julkaista somessa ja mitä tulisi jättää julkaisematta. Mihin voidaan tarttua negatiivisesti ja minkä julkaisematta jättämisellä tekisin lähinnä palveluksen itselleni. Kaikki on ollut aika pintapuolista ja haluaisin päästä siitä tietynlaisesta täydellisyyden tavoittelusta pois.

Mulle puhkesi akne reilu kuukausi sitten, ja tämä on tallonut motivaatiota kotoa poistumiseen entistä alemmas. Kävin tämän saman läpi vuosia sitten teininä ja luulin, että kerta olisi riittänyt. Tajuan käyväni läpi samoja tunnetiloja kuin silloin – olo on epävarma ja epämukava. Aiemmasta kerrasta viisastuneena mulla on kuitenkin takaraivossa pieni toivon kipinä. Sain ihon kuntoon silloin, joten enköhän tule onnistumaan siinä tälläkin kertaa! Tulen dokumentoimaan mun matkan kohti parempaa ihoa, jotta jossain vaiheessa pystyn ehkä olla apuna jollekin muulle huonosta ihosta kärsivälle. Baby steps & patience!

Ja jos nyt samaan syssyyn heitän vielä vähän tavoitteita parisuhteen puolesta, niin saadaan nekin mustalla valkoiselle. Koulun alkaessa parisuhdeaika on jäänyt meillä vähemmälle ja hieman kireä ilmapiiri on lopulta purkautunut turhina kinoina ja erimielisyyksinä. Lokakuu voisi olla muutoksen kuukausi tämänkin asian suhteen. Enemmän aikaa yhdessä, vähemmän ruutuaikaa televisioon tai puhelimeen keskittyen.

Tsemppasin tänää itseni hereille ennen auringonnousua ja osallistuin Vitamin Wellin bootcampin ensimmäiseen treenipäivään. Tämä kroppa ei ole nähnyt kunnon treeniä pitkään aikaan ja mut laitettiinkin aika koville tunnin aikana. En ole pitkään aikaan ollut niin energinen ja motivoitunut kuin tänään kotiin päästessäni! Mä haluan jatkossa keskittyä enemmän itseni kehittämiseen ja asettaa tavoitteita elämän eri osa-alueilla, joita tavoitellessa saan haastaa itseäni aivan uudella tavalla. Tunnen heittäneeni kuukausia hukkaan, kun tänä aikana olisin voinut tehdä jotain, joka vie mua jollain tavoin eteenpäin.

 

Ps. Tähän postaukseen sopii paremmin kuin hyvin kuvat Sveitsistä, kun tsempattiin itsemme ”viimeiselle patikoinnille” ennen siirtymistä Geneveen ja kaupunkimaisemiin. Perillä meille avautui upeat maisemat ja patikointi palkittiin, vaikka oltiin itse kukin ryytyneitä ja väsyneitä sekä henkisesti kuin fyysisestikin.


Kaupallinen yhteistyö: Maldon

… ja tottakai se on parasta alusta asti itse valmistettuna! Ostin kaupan kalatiskiltä alennuksesta kokonaisen kirjolohen ja tytöt ihmetteli vieressä, olenko mä oikeasti tosissani. ” Joojoo, kyllä mä osaan” tai ainakin kuvittelin osaavani. Fileroin elämäni ensimmäisen kirjolohen itse kuluvan vuoden kesänä, eikä aloittelijan kädenjälki onneksi vaikuttanut makuun lainkaan. Tälläkään kerralla ei saatu siistejä lohikuutioita keittoon, mutta ei se syöjiä tuntunut haittaavan! Ruoka maistuu ehdottomasti paremmalta silloin, kun sen tekemiseen on käytetty kunnolla aikaa ja yritystä. Oltaisiinhan me voitu ostaa vaikka valmiit kirjolohikuutiot kokonaisen lohen sijaan, tai heittää pakasteesta keittovihannekset kattilaan kiehumaan.

Sen lisäksi että olen alokas kalan fileroinnissa, olen alokas myös kalakeiton tekemisessä. Elämäni ensimmäinen kalakeitto valmistui juurikin mökillä ollessamme. Yhdistän syksyyn ja talveen vahvasti erilaiset keitot, jotka lämmittää mukavasti koko kropan viileillä ilmoilla.

SIPULINEN KALAKEITTO

 

10 perunaa
5 porkkanaa
1 iso sipuli
n.600g kirjolohta
mustapippureita
2dl kaurakermaa
2 tl Maldon suolaa
mustapippuri tuorejuustoa
2 valkosipulin kynttä
tuoretta ruohosipulia

leipää & levitettä

Kuori ja leikkaa perunat, porkkanat sekä sipuli pieniksi paloiksi. Laita ne mustapippureiden kanssa kattilaan. Keitä kiehuvassa vedessä lähes kypsiksi. Leikkaa nahasta irroitettu kirjolohifilee kuutioiksi ja lisää kuutiot murskattujen valkosipulinkynsien, tuorejuuston, kaurakerman sekä Maldon suolan kanssa kattilaan miedolle lämmölle n.5 minuutiksi, kunnes kala on kypsää. Paloittele tuore ruohosipuli mukaan keittoon ja tarjoile lämpöisenä leivän sekä levitteen kanssa.

 

Jotkut laittaa tuoreen ruohosipulin tilalle tuoretta tilliä, mutta koska tilli on mulla vihaamani yrtit -listassa jopa korianterin yläpuolella, on ruohosipuli hyvä korvaamaan tillin paikan!

Kalakeitto ei vaadi kovinkaan paljoa aktiivista aikaa kattilan vieressä ja onkin sen vuoksi hyvä esimerkiksi silloin, kun päivässä on ruoanlaiton lisäksi muita kiireitä. Tätä keittoa ei ole meillä (ainakaan vielä) kulutettu loppuun, saa nähdä kuinka kauan siihen menee!

 

Hyvät raaka-aineet on ruoanlaitossa tärkeitä, mutta niin on myös mausteetkin. Ovelle saapui jokin aika sitten Maldonin tuotelähetys täynnä erilaisia suoloja. Laadukas ja perinteinen Maldon-merisuola on niin keittiömestareiden kuin kotikokkien suosikki ympäri maailman. Sitä on valmistettu jo vuodesta 1882 samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater joesta, joka virtaa Englannin Maldonin kaupungin läpi. Fun fact: Jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen, jossa Maldonin keveys piileekin.


 

Luultavasti viimeistä kertaa tämän vuoden puolella pakattiin tavarat autoon ja ajettiin yöksi mökkeilemään. Taidettiin kaikki kaivata vuorokautta luonnonhelmassa ja rauhallisissa maisemissa maisemissa, joten oli harmi lähteä jo seuraavana päivänä kaupungin vilskeeseen ja arjen pariin. Viilenevät kelit houkutteli meidät pysymään normaalista poiketen sisätiloissa lähes koko vuorokauden, vaikka yritettiin uhmata kymppikelejä viettämällä viini-iltaa laiturilla. Mökille on aina ihana lähteä – edes vuorokaudeksi!

Palattiin eilen takaisin kaupunkiin ja arki iskikin voimakkaasti takaisin. Nyt takana on stressin vuoksi huonosti nukuttu yö, nimittäin meidän naapuriasunnosta seinän takaa löytyi hometta. Tämä lauantai taitaakin mennä kaapistoja purkaessa ja selvitellessä, onko ongelma levinnyt myös meidän vuoden vanhaan asuntoon. Ei jooko, nyt ei olisi voimia sellaiseen!

 


 

Bongasin siskoni blogista hauskan pienen kyselyn ja lueskellessani mietin myös omia vastauksiani tiettyihin kysymyksiin. Minkälainen on mun suhtautuminen avioliittoon tänäpäivänä, tai minkälainen on ollut mun viimeisin puhelu?

 

Avioliittoja: Nolla – onneksi! Mä olen alkanut lähiaikoina jopa miettimään, olisiko naimisiin meno edes nykypäivänä ”pakollista”. Upeista häistä olen haaveillut jo kauan, mutta voisihan ne epäviralliset juhlat pitää silti, vaikka avioliittoa ei kirkossa solmisikaan.

Kihloissa: Ei vielä, eikä sillekään ole mitään kiirettä.

Lapsia: Tulevaisuudessa toivottavasti useampikin. Jännä kuinka kymmenen vuotta sitten ajatteli parikymppisen elämän olevan täysin erilaista kuin se oikeasti on. Halusin olla nuori äiti – nykypäivänä ajattelen olevani tarpeeksi nuori äiti vielä seitsemänkin vuoden päästä.

Lemmikkejä: Non-stop koirakuume on ollut päällä jo vuosia, mutta mä olen toistaiseksi nähnyt paremmaksi lieventää lemmikki-kiinnostusta paijaamalla kavereiden ja siskojen lemmikkejä. Tähän mennessä mun ainoat omat lemmikit ovat olleet hamstereita.

Leikkauksia: Nuorempana kyllä, mutta vanhemmalla iällä olen onneksi säästynyt niiltä vaikka sairaalareissuja on muuten tullut yksi jos toinenkin.

Tatuointeja: Niitä on tähän mennessä kertynyt seitsemän, ja kokoajan on pieni kutkutus ottaa vielä muutama lisää. Aina välillä Instastoryssä on tullut vastaan vapautuneita tatuointiaikoja tyypiltä, joka teki mulle mun viimeisimmät stick and poke -leimat. En ole vielä viitsinyt varata, mutta pari kertaa on oltu jo todella lähellä!

Lävistyksiä: Näitä ei onneksi ole kertynyt niin paljoa, mitä joskus olisi tehnyt mieli! Mä olen halunnut ties mitä lävistyksiä hymykuoppaläväreistä nenäkoruun mutta ONNEKSI mä olen pitänyt järjen päässä ja kasvot rei’ittöminä!

Muuttoja: Seitsemän näitäkin! Kaksi nyt vanhemmalla iällä ja loput on siltä ajalta mistä tuskin muistan edes mitään.

Ottanut lopputilin: nolla.

Ollut saaressa: Useaan kertaan sekä Suomessa että ulkomailla.

 

 

Autosi: Autoa ei ole, sillä keskustassa asuvana näen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Sain muuten ajokortin takaisin viimeviikolla, siis lähes puolentoista vuoden jälkeen!!

Ollut lentokoneessa: Kyllä. Rakastan lentämistä, mutta nykypäivänä valitsisin ehkä automatkailun ja roadtripit jopa mielummin. Niin sitä ihmismieli muuttuu!

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Paraikaa!

Ollut ambulanssissa: Toistaiseksi olen selvinnyt ilman ambulanssikyytejä.

Luistellut: 4-vuotiaasta lähtien ja jossain vaiheessa lähes asuin jäähallilla. Mun tekisi kovasti mieli aloittaa jonkinlainen harrasteluistelu näin aikuisena, mutta uskon sen olevan Helsingissä hieman haasteellista. Pitää ehkä ottaa selvää asiasta enemmän.

Surffannut: En, vaikka kovin olisin halunnut. Meidän Balin matka meni aivan penkin alle mun sairasteluiden ja aktiivisuuskiellon vuoksi. Ehkä mä vielä saan toisen mahdollisuuden!

Ollut risteilyllä: Kunnon risteilyllä olin viimeksi viimevuoden itsenäisyyspäivänä. Oli muuten hauskaa!

Ajanut moottoripyörällä: Olen nuorempana valinnut polkupyörän moottoriajoneuvojen sijaan, enkä itseasiassa omista edes ajokorttia, jolla saisin ajaa kaksipyöräisiä.

Ratsastanut hevosella: Ratsastin ensimmäisen (ja toistaiseksi myös viimeisen) kerran vaihtovuoteni aikana ja sitä ennen jopa pelkäsin hevosia.

Lähes kuollut: En tietääkseni.

Ollut sairaalassa: Korvien putkituksia, murtumia, munuaistulehduksia, selkävaivoja, aivotärähdyksiä, haavoja, lavantauti, risaleikkauksia…mun sairaalahistoria on varsin pitkä ja monipuolinen.

Suosikkihedelmä: Passionhedelmä, satsuma, granny smith-omena tai vesimelooni. En millään osaa valita – rakastan hedelmiä!

 

 

Aamu vai ilta: Ilta, ehdottomasti! Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen ja tehokkaimmillani aina iltaisin.

Lempiväri: Mulla ei ole vuosiin ollut tiettyä lempiväriä.

Viimesin puhelu: Pizzalähetiltä viimeyönä klo 5.17, joka kirjaimellisesti toivotti mut tervetulleeksi hakemaan pizzaa alaoveltamme. Taisi siinä muutamat ärräpäät päästä ilmoille, nimittäin tilattiin pizza useampi tunti aiemmin ja lähetyksemme saapui lopulta kylmänä.

Viimeisin viesti: Äiti lähetti mulle äsken kuvan upeasta taivaasta ääniviestien kera. Kuva on näkyvillä mun IG storyssä.

Kahvi vai tee: Kahvi – en välitä teen mausta juurikaan.

Kissa vai koira: Koira, eikä vastausta tarvinnut edes miettiä. Mun omat kokemukset kissoista on niin huonoja, että pelkään niitä jopa hieman. Monet tapaamani kissat on olleet arvaamattomia, ylimielisiä ja ilkeitä kuten esimerkiksi meidän hotellin kissa Thaimaassa. Hän seurasi mua kaikkialle ja yrittäessäni tehdä edes hieman tuttavuutta kissa sähisi ilkeästi.

Paras vuodenaika: Kesä, mutta olen alkanut tykkäämään syksystäkin. Tänää on ollut ihana aurinkoinen ilma ja lämpötilakin juuri sopiva!

 

Ihanaa sunnuntaita! <3