Matkan tarjosi TAT*

 

Mitä? Missä? Milloin? Miksi?

Thaimaan turismi (TAT) kutsui mut elokuussa ruokamatkalle Aasiaan. Lennettiin Bangkokiin, josta matkustettiin Chantaburin kautta Rayongiin. Thaimaasta jatkettiin matkaa Kambodžan Kampotiin ja muutaman päivän kuluttua ylitettiin Vietnamin raja ja suunnattiin pienemmälle Phu Quoc-saarelle. Reissu itsessään kesti 10 päivää ja ehdittiin sinä aikana nähdä (ja maistaa) vaikka mitä. Olin reissussa ainoana suomalaisena ja suurin osa muista matkakumppaneista oli mua huomattavasti vanhempia. Tutustuin kuitenkin uusiin ihmisiin ja matka oli kokonaisuudessaan todella hauska, vaikken entuudestaan tuntenutkaan muita.

 

Mistä pidin?

Kuten arvatakin saattaa, ruoasta! Parhaat ruoat tuli ehdottomasti syötyä Thaimaassa, jossa makumaailma miellytti eniten. En ole koskaan syönyt yhtä paljon mereneläviä kuin Thaimaassa vietettyjen päivien aikana. Yritin myös vetää tom yam-överit reissun aikana, mutten kyllästynyt kyseiseen keittoon vieläkään!

Tykkäsin myös meille järjestetystä ”kokkikoulusta”, jonka aikana opittiin valmistamaan muutamat ruoka-annokset. Reseptit oli yllättävän helpot, ja voisin ne tännekkin lisätä jossain vaiheessa!

 

Mistä en pitänyt?

Hieman harmitti, että suunnattiin Vietnamissa heti Phu Quoc-saarelle, joka oli aikamoinen turistirysä rakennettu kiinalaisille. Käytiin ohjelman ulkopuolella vesiputouksilla ja kauniilla rannalla, mutta kumpaakaan ei oltu jätetty luonnon armoille ja koskemattomaksi. Nautin huomattavasti enemmän luonnollisemmista paikoista.

 

 

 

 

Oudoin ruoka jota maistoin?

Maistoin reissun aikana vaikka ja mitä, enkä välttämättä itsekään tiennyt aina mitä suuhuni laitoin. Kieltäydyin maistamasta tarjolla ollutta krokotiilia, joka olisi luultavasti ollut oudoimmasta päästä.

 

Mieleenpainuvin hetki?

Herättiin Kampotissa kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan ja otettiin kaverin kanssa hotellilta polkupyörät alle. Kadut oli edelleen pimeinä eikä katuvaloista ollut tietoakaan. Pyöräiltiin tien reunaa pitkin samalla, kun huomattiin edessämme mitä kaunein orastava auringonnousu. Pysähdyttiin läheisille suola-plantaaseille, istuttiin hiljaisella tiellä ja nautittiin auringonnoususta, joka näyttäytyi lähes kaikissa väreissä.

 

Hintataso?

Hintataso oli jokaisessa maassa jossa vierailimme halpa, ellei jopa naurettavan halpa. Bissetuopillisen sai esimerkiksi Kambodžassa helposti alle eurolla ja Vietnamissa pärjäsin kolme päivää 15 eurolla, vaikka käytiinkin drinkeillä, ajettiin skootterilla ja ostin tuliaisia. Hotellit oli meillä varattuna ja maksettuna valmiiksi, mutta hyvätkin hotellihuoneet oli ihan kohtuullisen hintaisia.

 

Thaimaa, Kambodža vai Vietnam?

Tällä reissulla pidin eniten Thaimaasta, mutta haluaisin kovasti palata Vietnamiin tutkimaan isompia kaupunkeja. Näin Kambodžasta ja Vietnamista vain pienen murto-osan ja Thaimaassa olen ollut moneenkin kertaan.

 

Kampot Salt fields

Phu Quoc Cable Car

La Plantation, Kampot pepper farm

Suôi Tranh waterfall, Phu Quoc


Kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

Mulla on erilaisia hetkiä, joiden tuottona syntyy erilaisia kuvia. Suurin osa mun reissukuvista on nopeita snapshotteja, joiden ottamiseen ei kulu paria sekuntia enempää. Huijaisin toki jos väittäisin, ettei mukaan mahdu myös niitä hetkiä, kun sen saman kuvasarjan kanssa painitaan jopa puolituntinen.

 

Mä olen sitä mieltä, ettei hyvän kuvan tarvitse olla teknisesti täydellisen onnistunut. Kuvissa on paljon asioita joilla voi kiinnittää katsojan huomion väreistä liikkeeseen, tunnelmaan tai jopa siihen epätarkkuuteen. Jokaisella on oma tyyli valokuvata, eikä kenenkään tyyli ole väärä.

 

F-luvuista ja ISO-arvoista löytyy hurjasti yksinkertaista tietoa aloittelijoille ja minäkin olen tainnut asiaa käydä aiemmin läpi täällä blogissa. Kertauksen vuoksi vielä näin yleisesti; pidä ISO-arvo mahdollisimman pienenä ja mitä pidempi suljinaika on, sitä helpommin kuvat tärähtää. Mä en itse laita suljinaikaa 1/160 alemmaksi, vaan nostan mielummin ISO-arvoa parilla pykälällä. Liikkuvan kohteen kanssa suljinaika taas pitää olla huomattavasti nopeampi, jotta kohde saadaan pysähtymään kuvaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi; kuvaa RAW-kuvia, harjoittele manuaaliasetusten säätöä ja opettele kuvien käsittelyä.

 

 

 

Tärkeässä osassa kuvissa on valo. Mä tykkään itse vähiten kuvata keskipäivän auringonpaisteessa, jolloin valo on todella voimakas. Mun lempi aika kuvata on vuodenajasta riippuen ilta-auringon ollessa vähän matalemmalla, jolloin valo on lempeämpi ja pehmeä. Viimeiset tunnit ennen auringonlaskua ovat valokuvauksen kulta-aikaa. Myötävalo on myös lähes poikkeuksetta parempi kuin vastavalo, joten kuvaa sieltä suunnasta mistä valo tulee!

 

 

Mä olen jo nuoresta lähtien kuullut sitä samaa fraasia; ”kallista runkoa parempi vaihtoehto on laadukas objektiivi, jos molemmat ei ole saatavilla”. Mulla on Olympuksessa M.Zuiko Digital ED 25mm F1.2 PRO, 45mm F1.2 PRO sekä 17mm f1.2 PRO. Jos yhden objektiivin valitsisin näihin vielä lisäksi, olisi se 12-40mm F2.8 PRO, jossa on toki hieman pienempi aukko (eli suurempi F-luku), mutta kyseinen objektiivi on täydellinen ns. jokapäivän tilanteisiin ainoaksi objektiiviksi.

 

 

Kuvien rajaus ja horisontin tasaus on tärkeimmillään erilaisissa henkilökuvissa, ei mielestäni niinkään reissuotoksissa, jolloin pieni huolimattomuus ja leikittely tuo kuvaan enemmän fiilistä. Muutama vuosi sitten olin paljon tarkempi näiden kanssa – nyt olen osannut olla välittämättä ja huomannut sen olevan parempi näin. Lähinnä haluan vaan sanoa, haasta itsesi!

 

Olympuksella on tottakai tarjota teille taas aika hyvä kameratarjous! OM-D E-M1 Mark II PRO KIT (12-40mm 1:2.8 PRO –ammattiobjektiivin) on nyt alennuksessa hintaan 1999.00€ koodilla ”olympusambassador”.  Hyvän kamerapaketin lisäksi tähän tulee 3 vuoden lisätakuu!

 

Heillä on nyt myös mahtava tilaisuus saada kamerakalusto testiin ennen ostamista! ”Olympus TestDrive -palvelumme kautta haluamme tarjota valokuvauksen ammattilaisille mahdollisuuden kokea uudenlainen kamerajärjestelmämme omakätisesti ja itsenäisesti. Jos kuvaat ammatiksesi, eikä Olympus-järjestelmä ole sinulle entuudestaan tuttu, niin täytä hakemus ja voit päästä kokemaan OM-D E-M1 Mark II -kameramme ja PRO-objektiiviemme laadun itse.” Mukaan testaamaan voit hakea täältä!

 


 

Oon pyöritellyt tekstiä tässä kentässä viikkoja pyyhkien kaiken aina pois. Pää on niin sekaisin suuremista asioista, ettei pienten kuulumisten kertomisesta tunnu tulevan mitään. Nyt voin käyttää jonkinlaisena apukeinona maisemanvaihdosta, nimittäin lähdettiin koko perheen voimin viikonloppuna ajelemaan kohti Leviä. Ollaan vietetty useita pääsiäisiä näissä maisemissa, mutta viimevuosina on ollut hankala saada koko perhettä kasaan pohjoiseen kokonaisen viikon ajaksi. Saatiin onneksi aikataulut sopimaan yhteen ja päästiin jatkamaan jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunutta pääsiäisreissua.

Pieni kotimaanmatkailu tuntui tulevan itselle tähän hetkeen aivan mahtavaan kohtaan, sillä stressi (ja  erittäin huono kyky käsitellä stressiä) on saanut mun pään todella pyörälle. Kaikki stressaavat asiat tuntuu aina tulevan samaan hetkeen ja saa mut ihan lamaantuneeksi. Hyvä siis että tarjolla on viikon verran ulkoilmaa, tekemistä ja hälinää. En muuten muista koska olisin ollut näin pitkään näin monen ihmisen ympäröimänä. Vaikka tämä toistaiseksi tuntuukin miellyttävältä, on viikon jälkeen varmasti ihana palata takaisin arkeen ja omaan rauhaan!

 

Heitän nyt laskukamat päälle, napit korviin ja rinteeseen!

 

Ps. Nämä kuvat ei suinkaan ole Leviltä vaan keskitalven Tahkolta. Levillä kohoaa plus-asteet tällähetkellä todella keväisiin lukemiin ja puut on paljaina.


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

 

Viimeisiä viedään Zimbabwe-postausten osalta. Keräsin tähän muutamia kysymyksiä, joita olen saanut meidän reissuun liittyen. Jos sulla on jokin kysymys mikä vielä mietityttää, niin laita ihmeessä kommenttia !

Mikä oli mieleenpainuvin hetki Zimbabwessa?
Kirjoitin aiempaan Zimbabwe-postaukseen useita mieleen jääneitä hetkiä, joista villieläinten kohtaamiset läheltä oli varmasti mieleenpainuvimpia. Musta oli upeaa olla ”vieraana eläinten kodissa”, jossa ne sai elää vapaana. Oli siis täysin sattumaa mistä sä lopulta bongaat leijonan tai miten elefantit käyttäytyvät nähdessään safariauton.

 

Paras ruoka reissun aikana ja minkälaista se ylipäätään oli?
Tähän on hankala vastata mitään yhtä tiettyä, sillä syötiin todella hyviä ruokia pitkin päivää. Snackseistä mieleen jäi ehdottomasti paahdetut ja maustetut maissinjyvät, jotka kokki meille valmisti. Oon näihin yrittänynt etsiä reseptiä netistä ja ilmoitan varmasti teille jos hyvän sellaisen löydän! Illallisella oli aina kolme ruokalajia eikä jääty huonon ruoan vuoksi kertaakaan nälkäisiksi. Wilderness Safarilla valmistettu ruoka oli aika länsimaalaista loppupeleissä.

 

Minkälainen kuva jäi ihmisistä?
Ihmiset oli todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, joten olo oli heti alusta lähtien tervetullut. Ihmiset eli täysin erilaisissa olosuhteissa, mutta oli kaikesta huolimatta todella iloisia ja mukavia.

Pelottavat hetket?
Tähänkin mun on pakko vastata, että kohtaamiset eläinten kanssa. Villieläimistä varsinkaan kun ei koskaan tiedä miten ne tulee reagoimaan, niin sydän pamppaili tuhatta ja sataa kun nähtiin leijonan kävelevän suoraan kohti meidän autoa. Upeita hetkiä, mutta samalla myös pelottavia

Vastasiko paikka ennakkoluuloja?
Mulla ei lähtiessä ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia paikkaa tai ylipäätään matkaa kohtaan, joten ainakaan ei tullut pettymyksiä. Reissu ylipäätään oli juuri sellainen mitä safari-matkalta voi odottaa. Ehdottomasti upein kokemus ja paras matka jolla olen koskaan ollut.

 

 

Mikä eläin jäi erityisesti mieleen?
Eri eläimet jäi mieleen eri syistä. Kirahvi, jonka juoksu oli kuin slomo-videosta. Elefantit, jotka piti kovaa ääntä ja yritti liikkeillään häätää meidät pois heidän alueelta. Virtahepo, joka teki vedessä ollessaan samaa ja jouduttiin pysymään turvallisen matkan päässä, sillä ne on nopeita juoksemaan. Apinat, jotka tekivät kiusaa hyppimällä katoilla ja seeprat, joita näkyi paljon kaikkialla.

 

Mitä vinkkejä antaisit valokuvauksesta kiinnostuneille tällaisia retkiä varten?
Parhaat kuvat tulee kokeilemalla erilaisia kuvakulmia ja rajauksia. Kokeile siis kärsivällisesti ja rohkeasti mitä voit saada aikaiseksi äläkä välttämättä tyydy siihen ensimmäiseen kuvaan jonka saat otettua. Pidin lähes koko reissun aikana ISO-asetusta automaatilla, jonka ansiosta olin nopeasti valmiina kuvaamaan. Upeat hetket tulevat usein todella nopeasti ja ovat ohi sekunneissa. Kannattaa myös tutustua kameraan tarpeeksi hyvin, jotta osaat tarvittaessa tehdä nopeasti muutoksia kameran asetuksiin. Tekemällä oppii!

 

Kolme ehdotonta asiaa, jotka pitäisi ottaa mukaan safarille?
Aurinkorasva (tai vaihtoehtoisesti pitkähihaiset vaatteet), hyvä kärsivällisyys sekä tarkkaan harkittu kamerapaketti sisältäen hyvän zoom-objektiivin, vara-akun ja tarpeeksi nopean muistikortin. Niillä pärjää aika pitkälle!

 

 

Ihastelen näitä kuvia vielä parinkin kuukauden jälkeen! Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa mahdollisti hieman laajemmat otokset ja täydellinen 40-150mm PRO telezoom taas lähikuvat eläimistä.  Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen.

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Alennukseen lisättiin vielä esimerkiksi telejatke sitten viime postauksen! Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.

 

 

Lue myös:

8X TARINOITA ZIMBABWESTA

AFRIKAN SAFARI: MITÄ KAIKKEA SE MEILLE TARJOSI

 


Kaupallinen yhteistyö: Olympus

 

Kuukauden takainen matka Zimbabween saa tälläkertaa jatkoa pienten reissukertomusten muodossa. Musta tuntuu, että noiden päivien aikana tapahtui vaikka ja mitä. Edellinen postaus matkasta löytyy täältä kymmenien kuvien kanssa, jos haluat sen käydä lukemassa ensin.

 

 

Siirryttiin strutsien bongauksen jälkeen aukealle alueelle ottamaan kuvia ja juomaan jo perinteeksi muodostuneita iltaviinejä. Oltiin ajettu gepardin vilauksen toiveissa niin pitkään, että paluumatka tulisi kestämään tunnin. Sille illalle ei oltu ennustettu kovinkaan näyttävää auringonlaskua, joten ajateltiin jo lähtevämme takaisin leiriin ennen pimeän tuloa. Kysyttiin kuitenkin oppaaltamme, jos aikaa riittäisi hetken rauhoittumiseen ja luonnon kuunteluun kun päivän työt oli vihdoin saatu purkkiin. ”No hurry in Africa”. Istuttiin safariautomme takapenkillä ja taivas alkoi pikkuhiljaa värjäytyä pastellin sävyin. Bongattiin elefantti. Toinen. Kolmas. Lopulta oltiin viidenkymmenen elefantin piirittämänä upeassa auringonlaskussa yön hämärtyessä. Näky juurtui mieleeni varmaan loppuiäksi!

 

Psst. Paluumatkalla bongattiin myös reissumme ainoa hyeena, jes!

 

 

Tunnettiin tietyissä tilanteissa paikallisten huvittuneisuutta kahta matkustavaa nuorta naista kohtaan – näkihän meistä ettemme olleet esimerkiksi reppureissaamassa. Paluumatkalla saimme selville, että meille oltiin myyty menomatkalla toinen viisumi, vaikka olimme hommanneet sellaiset jo ennen lähtöä. Jäimme myös ”jumiin” check iniin, sillä meidän laukkujen kanssa väitettiin olevan ongelmia. Selvisimme tästäkin tilanteesta tosin virkailijan naureskellessa pientä paniikkiamme. Hän oli ilmeisesti käyttänyt ajan sähköpostiosoitteeni selvittämiseen varaustiedoista, nimittäin mailboxiin kilahti muutaman tunnin kuluttua vähintäänkin erikoinen viesti kysyen miten minä ja laukkumme voivat…

 

 

 

Herättiin hieman villimmän puoleisen yön jälkeen siihen, että iso lauma erilaisia eläimiä käveli ikkunamme ohi. Seeprojen ja erilaisten antilooppien joukossa oli myös apinoita, jotka pelleili luonnossa aina tilaisuuden tullen. Telttojemme kohdalla apinat näki ilmeisesti tilaisuutensa tulleen hypätessään teltan katolle ja sitä pystyssä pitäviin pylväisiin. Apinat laski teltan kattoa alas liukumäen tavoin samalla kun toiset heilutti pylväitä kaikin voimin. Siinä kohtaa tuli pieni paniikki jotta teltta ei romahtaisi niskaamme. Safarin aluetta ei tietenkään oltu aidattu millääntavoin, sillä oltiin ”vieraina eläinten luona”. Tänäkin aamuna huomasimme, minkä takia tarvitsimme aina pimeällä liikkuessa aseistetun vartijan mukaamme. Safarin alueella on kuulema välillä tullut vastaan jopa leijonia ja elefantteja.

 

 

Kuvattiin zoom-linsseillä leijonaa, joka yhtäkkiä lähti kävelemään meitä kohti. Opas käski pysymään hiljaa ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Rullasin polttoväliä otos otokselta pienemmäksi kunnes en saanut kuvaan mahtumaan edes kokonaista leijonan päätä. Laskin kameran hiljaa alas huomatakseni, että eläin käveli metrin päässä autostamme. Huijaisin jos väittäisin, ettei sydän hakannut tuona hetkenä tuhatta ja sataa!

 

 

Rakastin kuvata läheisessä kylässä eläviä ihmisiä ja vietettiinkin siellä useampi päivä. Oppaamme kysyi tottakai kuvattavilta aina luvan, johon he suostuivat mielellään. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tulostan ja lähetän ottamani kuvat oppaallemme, joka toimittaa ne kylän asukkaille muistoksi – eihän siellä ole tietoakaan kameroista tai valokuvista.

Ylläolevia lapsia kuvatessamme yksi innostui niin kovin, että laski kantamuksissa olevan vesiämpärin maahan niin voimakkaasti, että iso osa vedestä loiskui yli. Hän alkoi oikomaan reikäistä hamettansa ja valmistautumaan kuviin leveästi hymyillen.

 

 

Esitettiin oppaallemme kiperiä kysymyksiä päivät pitkät ja yksi niistä liittyi salametsästykseen. Hän päätti viedä meidät salametsästystä vastustavan yksikön luo, jota Wilderness Safari sponsoroi. Nähtiin miten alueen salametsästys toimii ja suurimpana uhkana ovat paikalliset, eivät niinkään turistit. Oltiin lähdössä jo takaisin päin, kun miehet pyysivät kanssamme kuvaa. Luultiin muutaman ryhmäkuvan riittäneen,  mutta ei. Miehet kaivoivat taskuistansa älypuhelimet ja alkoi hieman salaillen ottamaan selfieitä kanssamme. Tilanne oli kaikessa kokonaisuudessaan huvittava ja opas nauroi hieman sivummalla ”fanilaumallemme”.

 

 

Kuusipaikkainen pienkone kuljetti meidät leiriin ja takaisin. Leirin päässä oleva kiitorata oli pelkkä hiekkatie ilman tietoakaan lennonjohdosta tai muusta yhteydestä lentokoneeseen. Saavuttiin paluumatkaa aloitellessa ajoissa kiitoradalle katsomaan, ettei tiellä olisi villieläimiä. Odotus muuttui 15 minuutista puoleen tuntiin eikä konetta kuulunut missään. Istuttiin ottamassa aurinkoa niin pitkään, että ylhäältä paistava aurinko alkoi jo jomottaa olkapäissä. Eläteltiin jo toiveita pidentyneestä matkasta, kunnes pienkone vihdoin laskeutui eteemme…kaksi tuntia myöhemmin. No hurry in Africa!

 

 

Vietettiin yleensä illat safarilla auringonlaskuun saakka. Yhtenä iltana kysyttiin, jos voitaisi palata vielä valoisan aikaan takaisin leiriin ja sehän sopi. Mitään odottamatta meidät johdatettiin leirin laidalle, jonne meille oli katettu gin-baari pienten naposteltavien kera. Leiri oli niin pieni, että heillä riitti mahdollisuudet pitää hyvää huolta kaikista vieraistaan ja tehdä matkasta paras mahdollinen. Tuntui mahtavalta, että kerrankin työreissun aktiviteetit oli ”arkipäivää” eikä kuvia varten suunniteltuja tilanteita.

 

Ihastelen näitä kuvia edelleen – meidän kamerakalusto oli kyllä mahtava! Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa mahdollisti hieman laajemmat otokset ja täydellinen 40-150mm PRO telezoom taas lähikuvat eläimistä.  Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen.

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.