Harvoin tulee koettua näin ihanaa aloitusta päivälle! Säätkin suosi meitä, nimittäin seuraavana aamuna satoi maahan lumipeite. Kävin tostai aamulla nappaamassa Liisan kyytiin ja ajettiin koti Löylyä. Meillä oli Marsaanan pr toimiston ja Röhnischin parillekymmenelle naiselle järjestämä liikuntahetki Nanna Karalahden johdolla ihan mahtavissa maisemissa. Aluksi tehtiin pieni juoksutreeni Löylyn ympäristössä ja sen jälkeen siirryttiin nauttimaan aamupalaa. Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä kun katson näitä kuvia! Aurinkoiseen aamuun herääminen ei edes tällaisella unikeolla tehnyt tiukkaa ja päivä jatkui iltaan saakka hymy huulilla. Illalla oltiinkin himaan päästessä ihan väsynyttä tyyppiä. Näinä aamutreeni-päivinä tuntuu tuntuu saavan paljon enemmän aikaiseksi ja kaiken lisäksi on hyvä fiilis siitä, että tietää tehneensä jotain!

Tällä hetkellä maisemat ei tosiaan ole ihan samanlaiset, mutta onneksi niistä vähäisistä kuivista kaduista ja auringoista nautittiin ihan täysin rinnoin. Lisää näiltä päiviltä tulee näkymään täällä myöhemmin, mutta tämä täydellinen hetki ansaitsi musta aivan oman fiilistelypostauksen.

Sain muuten kuulla väliaikatietona, että te olette äänestäneet mut Indiedays Blog Awardsien tyylikkäin-kategoriassa johonkin top5 joukkoon! Ihan mahtavaa! Jos et ole vielä käynyt heittämässä ääntäsi ja koet mut jonkinlaisena inspiraation lähteenä oli se sitten pukeutumisessa, sisustuksessa tai vaikka ruoanlaitossa, niin sen pääset tekemään TÄÄLLÄ. Kiitos teille kaikille ihanat <3

”Vuoden tyylikkäin -kategoriassa ehdolla ovat tyylitaiturit ja trendsetterit, jotka tarjoilevat raikkaita ideoita aina rohkeista ratkaisuista klassisiin valintoihin.”


No nyt on viimeisetkin kirjoitukset ohi ja fiilis on ihan mahtava. Päätettiin ottaa ilta vähän rennommin ja hyppäsin kampaajan jälkeen junalla kohti Helsinkiä. Treffailtiin Liisan kanssa pitkästä aikaa viinipullon merkeissä ja istuttiin iltaa Stone’sissa. Meidän kesä meni siihen, että oltiin enemmän yhdessä kuin erikseen. Nyt näin talvella meillä molemmilla on ollut koulu ja niiden sisältämät velvollisuudet, eikä se näkeminen ole enää onnistunut niin helposti, kun asutaan eri kaupungissa.

Ollaan välillä yritetty saada menosta kiinni joko puheluiden tai FaceTimen avulla, muttei se tietenkään ole sama asia. Mulla on suunnitelmissa ottaa pian kamat kainaloon ja muuttaa Helsinkiin. Tällöin treffailu on ehkä hieman helpompaa, kun aikataulut antaa varmasti paremmin periksi.

Missattiin molemmat toistemme synttärit tammi-helmikuun vaihteessa. Nyt oli mahtava hetki juoda lasilliset niiden kunniaksi. Meidän ystävänpäiväkin meni eri kaupungeissa, joten lasilliset meni yhdet senkin kunniaksi. Tajuttiin myös, että meidän vuosipäivä oli viikko sitten! Kolmas lasi meni sen kunniaksi, eli loppujen lopuksi koko pullo oli well spent!

Oli ihana voida jutella ja juoruta kunnolla pitkästä aikaa, sillä tän tytön kanssa on jotenkin klikannut ihan alusta lähtien. Muistan ensimmäisen kerran kun nähtiin, niin juteltiin aamuyön tunneille saakka rennosti sängyllä maaten käyden läpi kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Toiselle voi puhua melkeempä mistä tahansa, eikä takaisin saa tuomitsevaa sanaa. Ongelmatilanteissa löytyy hyviä neuvoja, toiselle voi jakaa niin ne ilot kuin surutkin ja sitä ymmärrystä löytyy aina. Mä tykkään, ettei meidän kaverisuhteessa tästä huolimatta ole minkäänlaista toisen miellyttämistä, sillä molempien vahvat luonteet tulee esille niin kahvitellessa kuin reissusuunnitelmia tehdessä. Saan olla todella onnellinen, että vieressä on tällanen tyttö, jonka kanssa riittää juteltavaa vaikkei pitkään aikaan oltaisi nähtykään. Kiitos että oot mun ystävä, oot mulle tärkeä!

Photos: Elizaveta


Näiden through my phone kollaasien eteen on kirjaimellisesti vuodatettu kyyneleitä ja huudeltu perkelettä pariin otteeseen. Mun puhelimen muisti alkaa olla niin täynnä, että kuvakansiot häviää puhelimesta välillä väliaikaisesti tottakai vieden kuvat mennessään. Mun on jo pitkään ollut tarkoitus heittää nämä tänne puolelle, muttei se ole vaan ollut niin helppoa. Ei välttämättä uskoisi, että tämän postauksen valmistumiseen on mennyt useita tunteja. Huh mikä homma! Näitä kuvia kertyy aina hullut määrät ja niiden julkaisu aina vähän ”unohtuu”. Materiaalia olisi ollut ainakin kymmenen kollaasin verran, mutta eiköhän nyt näillä pärjätä tähän hätään!

Pientä unelmointia stadin asunnosta. Kyllä mä vielä, ennemmin tai myöhemmin! /Poikettiin Lissun kanssa pikaisille smoothieille kaivopihan Well kahvilaan. / Mä oon kunnon pastafriikki, eikä samanlaista pastaa oo mun tekemänä toista. Aina on siis pieni ylläri, miltä mun tekemä pastaruoka tulee maistumaan. Tää kyseinen kanapasta oli todella yksinkertaista mutta sitäkin parempaa. / Treffailtiin tän tytön kanssa pari viikkoa sitten H&M showroomilla eikä sitä ennen oltu hetkeen nähty kiireiden takia. Nyt tänää illalla istahdetaan taas viinipullon ääreen juhlimaan meidän molempien synttäreitä, ystävänpäivää, mun ohi olevaa ylppäriurakkaa, meidän ensitreffien vuosipäivää ja ihan vaan ystävyyttä. On niin paljon höpötettävää kasvotusten, ettei pitkät puhelutkaan oo enää riittänyt!

 Tällanen aamupala mua odottaa melkeen jokainen aamu. En vielä puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan ahmivani kananmunia ja maitorahkaa näin paljon, mutta nyt noi maistuu jo todella hyviltä! / Siskon kämpän sisustus, mä tykkään! / Well coffeen sisustus oli musta jotenkin todella miellyttävä. / Kahvihetki.

 Tästäkin kuvasta on aikaa vaikka ja kuinka! &otherstories liikkeen avajaiset, joissa oli ihan hullu määrä ihmisiä. / Marsaanalla mallistoja tsekkailemassa. / Siis mikä tämä edes on *sydänsilmäemoji*. Tää pieni hurmuri valloitti mun sydämen ihan kokonaa! / Salin jälkeiset. Mun lihasten palautumiseen viimeviikolta on mennyt useempi päivä ja nyt mä jo himoitsen salille. Tää salin aiheuttama kipu on vaan niin hyvä kun tietää tehneensä jotain 😉

Naistenpäivän kukat multa mulle. / Tältä mun kämppä näytti vielä pitkään synttäreiden jälkeen. Kunnon bilemesta sanoisinko. / Mun ensikosketus kipparilakkiin ja rakastuin tähän täysin. Mun oman lakin metsästys kesti pitkään, sillä nämä on ollut kaikista kaupoista loppu. Nyt viimeviikolla mä kuitenkin löysin mulle Gina Tricotista upeen lätsän ja yllärinä postissa tuli parin päivän päästä toinen! Pian on tulossa asua tän hatun kanssa, stay tuned! / Nää on ihan huiput sandaalit sekä sisällä kylmien lattioiden takia, että kesällä kauppareissuilla!


Uskon etten mä ole ainoa, joka ihailee Doven Real Beauty- filosofiaa mainostuksessa. Jo pidemmän aikaa esimerkiksi televisiossa mainoskatkoilla on saanut ihailla naisia, jotka ihonväristä, koosta ja ulkonäöstä huolimatta ovat kaikki yhtä upeita omalla tavallaan. On harmi, ettei tämä ole enemmän sääntö kuin poikkeus nykyajan mainostuksessa. Dovelta on tulossa pian uusi tuotesarja, jota mä tulen myöhemmin esittelemään tarkemmin. Tämä postaus on tarkoitettu kuitenkin johonkin muuhun. Mukana Doven kaupallisessa yhteistyössä mä haluan kertoa teille, miksi erilaisuus on mun mielestä ihanaa ja ihailtavaa.

Näin bloggaajana näkee asioista paljon erilaisia puolia. Sitä kuulee, että bloggaajia ihaillaan. Niitä ihmisiä, kenen julkaistut kuvat käy usein käsittelyjä läpi. Ihaillaan ihmisiä, joiden elämä vaikuttaa täydelliseltä ulkopuolisen silmään katsoessa. Käydään maksetuilla reissuilla ja rahaa riittää uusiin hankintoihin. Mä itse vierastan sitä, että joku kertoo esimerkiksi olevansa mulle kateellinen.

”On turhaa yrittää olla joku muu, kun vaihtoehtona on olla just sinä.”

Musta on ihanaa, että tätä täydellisyyskuvaa yritetään rikkoa juurikin sosiaalisessa mediassa. Fitnesstyypit julkaisee enemmän todellisuutta vastaavia kuvia, jotka näyttää ettei heidänkään kroppa ole joka hetki sellainen, kuin kuvat saattaa antaa uskoa. Varsinkin nuoret saattaa ottaa paljon paineita epärealistisista kauneusihanteista, joita mainokset ja media esittää. Mä henkilökohtaisesti tykkään enemmän katsella mainoksia joihin voi itsekin samaistua.   Vielä muutama vuosi sitten mulla oli aika heikko itsetunto. Jos tästä blogista ei mitään muuta hyötyä olisi ollut, niin tämä on ainakin kasvattanut musta itsevarman ja vahvemman naisen. Negatiiviset kommentit, arvostelut ja kritiikki on arkipäivää. Alkunuoruudessa aknesta kärsineenä voin sanoa, että pelkkä ”finninaama” kommentti oli näihin aikoihin aika murskaava. Näihin aikoihin mainoksissa näkyvät heleäihoiset hoikat naiset sai mut ajattelemaan, etten mä voi sellaisen ihon kanssa olla upea.

Ihmiset tuntuu haluavan lukeutua samanlaiseen muottiin mutta mun mielestä rikkautta on olla erilainen. Mä olen sitä mieltä, että jos sä uskallat olla oma itsesi just sellaisena kuin sä olet, niin olet upea. Itsevarmuus on kaunista, ei timmi kroppa ja kauneusihanteita myötäilevät kasvot. Positiivisuus on kaunista, ei paksu meikkikerros ja muiden hyväksymisen hakeminen. On turhaa yrittää olla joku muu, kun vaihtoehtona on olla just sinä.

On monia bloggaajakollegoita joita mä jollain tavoin ihailen, mutta erityisesti mä haluaisin nostaa esille Lack of Colour-blogia kirjoittavan Millan. Tapasin hänet jokin aika sitten kasvotusten H&M Showroomin tapahtumassa, eikä mun sosiaalisen median kautta saatu ennakko-oletus tästä ihmisestä muuttunut yhtään! Positiivisuutta ja itsevarmuutta hehkuva tyyppi tartuttaa pirteytensä varsinkin snapchatin kautta seuraajiinsa ja uskaltaa olla oma itsensä. Milla on mun mielestä todella inspiroiva myös pukeutumisessa ja just niin kuin sen kuuluu olla, hän pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa muiden mielipiteistä välittämättä. Musta on upea huomata hieman normaalista katukuvasta poikkeavia ihmisiä, sillä he ovat usein juuri niitä itsevarmimpia. Jos te ette vielä seuraa tätä naista, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa hänen blogi ja snapchat. Tässä on tyyppi, josta puhuin pari postausta taaksepäin. Persoonallinen, tyylikäs ja aito.

Tämä on kaikille tyypeille. Ystäville, hyvän päivän tutuille, blogikollegoille ja siskoille. Tää on teille kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille, jotka teksti tavoittaa. Sä olet upea just sellaisena kuin sä olet!

Mä kannustan jokaista teitä kehumaan kommenttiboksissa jotain bloggaajaa tai jotain tärkeää henkilöä sun lähipiirissäsi; aina yhtä ymmärtävää ja avuliasta äitiä tai vaikka lähikaupan hymyilevää myyjää. Miksi juuri sä ihailet kyseistä henkilöä?


 Huomenta tyypit! Ystäväkirjassa pari postausta taaksepäin mä ilmotin yhden bravuurini keittiössä olevan munakas. Tyhjiä munakennoja löytyy nykyään keittiöstä kokoajan, vaikkei kananmunat vielä vuosi sitten meinannut edes kuulua mun keittiön ”vakio varusteisiin”. Mun lempparimunakas punasipulilla ja basilikalla ei petä koskaan! Oon yrittänyt päästä myös sisälle tähän jo pitkään jatkuneeseen protskupannari villitykseen. Mun monet yritykset oli kaikkea muuta kuin fotogeenisiä ja maultaan ehkä jopa roskis kamaa. Nyt oon alkanut löytää ne oikeat suhteet tähän taikinaan ja tämän annoksen kruunaa kasvikuohu ja jäiset marjat, NAM!

Oon jo monta kertaa maininnut parhaisiin aamuihin kuuluvan pitkät unet ja hyvä aamupala. Arkiaamuina tämä kombo ei tosin ole kovin toimiva, yleensä noista tulee valittua ensimmäinen vaihtoehto. Viikonloppuisin mä tykkään panostaa ja kokeilla vähän uusia juttuja. Viikonlopun aikana unta riitti pitkälle päivään saakka viikolla kertyneiden univelkojen takia. Pitkät unet oli tähän viikkoon valmistautuessa tärkeät, sillä lukio urakan viimeiset ylioppilaskirjoitukset on perjantaina vihdoin ohi. Mun snapchattia seuraavat saattoi eilen huomata pienet stressailut matematiikan kirjoituksista. Ne on ainoat, josta mun lakin saaminen on voinut olla kiinni. Sanottaisiinko, että paniikki-itkut, koko kokeen kestävä käsien tärinä ja oksetus ei auttanut suorituksessa yhtään. No nyt on ainakin se ohi ja pitää vaan toivoa ettei mennyt ihan täysin penkin alle. Hyvän vastauksen piirteitä tsekkaillessa näyttää vahvasti siltä että tämä tyttö vetää alkukesästä lakin päähän, muttei mitään voi tietenkään sanoa varmaksi. Huomisen kirjoitusten jälkeen huokaistaan helpotuksesta ja pidetään peukkuja pystyssä.

Miten teillä tämän vuoden kirjoittajilla on kokeet menny? Ihanaa torstaita kaikille!