Nyt en voi edes kirjoittaa postausta aiheesta ”mitä olen viimeaikoina tehnyt”. Tälläkertaa ”viimeajat” käsittelisi nimittäin kesää, jonka ajan olen viettänyt hiljaiseloa täällä blogin puolella muutamia satunnaisia ennalta sovittuja julkaisuja lukuun ottamatta. Elämässä tapahtui alkuvuodesta aika isoja muutoksia, jonka johdosta mä olen viimeisten puolen vuoden aikana ottanut aikaa itselle ja ollut huolehtimatta. Olen tuntenut onnellisuutta luodessani muistoja ja tutustuessani uusiin ihmisiin kesän aikana. Pitkän ajan jälkeen on aina ison kynnyksen takana rikkoa jää kirjoitella postausta, mutta ehkä nyt on sen aika.

 

 

Vaihdoin lähes kaikki kodin julisteet keväällä uusiin. Pienet muutokset tekee paljon ja tuli heti paljon freshimpi fiilis! // Viimeisin duunilounas on kesäkuun alusta, jolloin kävin syömässä Piagetin upeiden korujen ympäröimänä. Ihanaa, että kesä on ollut tapahtumien osalta hiljaista aikaa! // Kävin Turussa moikkaamassa ystävää ja Neråssa syömässä. Tämä kala-annos oli mielessä vielä seuraavanakin päivänä, super hyvää! // Aamupala sängyssä.

 

 

Festarikesä alkoi Sidewaysien merkeissä. Musiikin lisäksi ruokatarjonta (mm. Boneless ja Valion jätskikoju!) oli super! Jäätiin festareiden jälkeen nauttimaan pitkistä ja valoisista kesäöistä kavereiden kanssa – silloin vuoden pisin päivä oli vielä edessäpäin.

 

 

Kaksi rantamoodia samassa kollaasissa. Varmaankin mainitsemattakin selvää kumpana vietin vielä tähänkin päivään mennessä kesän pahinta kiukkupäivää.

 

 

Käytiin pelaamassa kavereiden kanssa tennistä // …vietin lepopäiviä sängyssä sarjojen parissa // …ja kävin jopa perinteisissä lavatansseissa tanssimassa Arja Korisevan tahtiin!

 

Sain mun toisen perheen Suomeen juhannukseksi ja vietettiin viikko mökillä Lahdessa. Paljon uimista, saunomista, grilliruokaa, rentoutumista ja pyjamabileitä – oli ihana viettää aikaa yhdessä molempien perheiden kanssa. Näin juhannuksena myös niin upean auringonlaskun, ettei kuva tarvitse edes filtteriä. Toisella puolella taivas loisti violettinä ja pieni sade loi taivaalle kaksi sateenkaarta. Istuin pitkään yksin laiturilla katselemassa ja ihmettelemässä.

 

 

Kesään mahtui myös yksi todella yllättäen tullut reissu Pariisiin. Yövyttiin kaverin luona ja elettiin elämää paikallisten mukana. Ihana reissu tyttöjen kanssa!

 

Tämä kesä on ehdottomasti ollut festarikesä! Tähän mennessä saldona on neljät festarit ja kahdet on vielä tulossa. Ruisrockia juhlittiin samalla viikolla Pariisin reissun kanssa ja palattiinkin lomalta samoilla silmillä valmiina juhlimaan. Pian ruissin jälkeen pakkasin kamat ja suuntasin Joensuuhun Ilosaarirockiin ystävän kanssa katsomaan lempiartistin keikkaa. Dermot Kennedyn keikka oli niin onnistunut, että varattiin samaisen ystävän kanssa loppuvuodelle lentoliput Osloon kuuntelemaan häntä uudelleen!

 

 

Olen koko kesän odottanut, että pääsisin Linnanmäen uuden laitteen kyytiin. Useamman kerran on tullut yritettyä, mutta Taigaan on aina usean tunnin jonot. Päädyttiin lopulta vaan ihailemaan auringonlaskua hattarat kädessä. Elättelen toiveita, että pääsen laitteeseen edes kerran vielä tämän lintsikauden puolella…

 

Tyttöjen kanssa terassidrinkkejä ja juoruja. // Mulla on kotona ollut kesällä niin kuuma, että olen saattanut istua vaan päivät sängyn reunalla tuulettimen puhaltaessa täysillä naaman edessä. Näin elokuussa ilmat on jo onneksi rauhottuneet siihen pisteeseen, ettei tuuletinta täydy pitää päällä vuorokauden ympäri.

 

 

Hyvää ruokaa ja hyvää festariseuraa. Pakko myöntää, että nahka-asu ei ollut helteisen Weekend-viikonlopun viisain valinta. // Sunnuntain puistohengausta ja siskon poikaystävän synttäreiden viettoa. Cliff oli valmistanut tapansa mukaan niin hyvät tarjottavat, ettei sinä päivänä ollut nälästä tietoakaan!

 

 

Kauan odotettu kesäkeikka oli vihdoin täällä! Ed Sheeran oli yhtä hyvä mitä muistinkin ja keskiviikon keikalle sattui aivan mahtava ilma ja ihana auringonlasku! Loppuviikosta suunnattiin Saloon ystävien perinteeksi muodostuneisiin pihajuhliin jossa pidettiin hauskaa aina yömyöhään saakka.

 

 

Istuttiin pellon laidalla katsomassa auringonnousua ja totesin kaverille näiden olevan niitä hetkiä, jotka tekee mut onnelliseksi. Vaikka rakastan matkustaa, Suomi on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista jossa olen koskaan ollut! // Pysähdyttiin ohikulkumatkalla mansikkapellon viereen nappaamaan muutamat mansikat mukaan. // Tein kotona suursiivouksen. Järjestin kaapit, pesin paljon pyykkiä ja laitoin tavarat paikalleen. Oli ihana fiilis herätä täysin siististä kodista! // Aamupuuroa ja naapurin koiraherran viihdyttämistä.

 

 

Otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin salilla treenaamassa. Ihana saada säännöllisestä salirytmistä kiinni. // Valmistautumista treffi-iltaan. Käytiin katsomassa elokuvissa Leijonakuningas, joka oli ainakin itselle pieni pettymys. Mä en jostain syystä tykännyt siitä niin paljoa mitä odotin ja alkuperäinen versio on edelleen itselle se parempi versio. // Balilta raahattu tuliainen on ollut kovassa käytössä kesällä.

 

 

Hemmottelin itseäni ja tilasin pitkästä aikaa ruokaa kotiin. Kannaksen lohikeitto on parasta jota olen maistanut ja erityiset plussat pakkauksesta, jossa keitto pysyy kuumana yllättävän pitkään! // Rentoutumista kirjan äärellä // Kaadoin aamukahvin matkakuppiin ja kävelin läheisille rantakallioille istuskelemaan. Tämä on nykyään mun vakkaripaikka viettää aikaa kuunnellen musiikkia.

 

Kävelylenkillä naapureiden kanssa. // Naapurin Martti-koira on ollut mun luona välillä hoidossa. Ihana saada seuraa kotona ja motivaatiota lenkkeilyyn!

  

 

Sain mulle alkuviikosta illallisvieraita ja päätin tehdä tomaattista katkarapupastaa. Siihen ei vaan kyllästy, ei sitten millään! Sain myös samalla nämä kaksi koiraherraa mulle yökylään – parhaimmat unikaverit mitä voi edes toivoa!

 

Illan rentoutumishetki rannassa. Otin mukaan kirjan sekä mansikoita ja istuin kallioilla niin pitkään, että aurinko laski // Aamun aurinkoherätys // Raahauduin aamupäivällä kahvilaan, jotta saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja rikottua jään kirjoittamalla pitkästä aikaa ensimmäisen postauksen. Tässä sitä nyt ollaan, tunteja myöhemmin ja postaus valmiina. Lähes yhtä sekava postaus kuin mun ajatuksetkin tällähetkellä, mutta jostain se on pitkän ajan jälkeen aloitettava. Mun kesään on mahtunut paljon tekemistä ja ihania muistoja. Mä tunnen olleeni elossa. Se on tärkeintä!


Kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

Mulla on erilaisia hetkiä, joiden tuottona syntyy erilaisia kuvia. Suurin osa mun reissukuvista on nopeita snapshotteja, joiden ottamiseen ei kulu paria sekuntia enempää. Huijaisin toki jos väittäisin, ettei mukaan mahdu myös niitä hetkiä, kun sen saman kuvasarjan kanssa painitaan jopa puolituntinen.

 

Mä olen sitä mieltä, ettei hyvän kuvan tarvitse olla teknisesti täydellisen onnistunut. Kuvissa on paljon asioita joilla voi kiinnittää katsojan huomion väreistä liikkeeseen, tunnelmaan tai jopa siihen epätarkkuuteen. Jokaisella on oma tyyli valokuvata, eikä kenenkään tyyli ole väärä.

 

F-luvuista ja ISO-arvoista löytyy hurjasti yksinkertaista tietoa aloittelijoille ja minäkin olen tainnut asiaa käydä aiemmin läpi täällä blogissa. Kertauksen vuoksi vielä näin yleisesti; pidä ISO-arvo mahdollisimman pienenä ja mitä pidempi suljinaika on, sitä helpommin kuvat tärähtää. Mä en itse laita suljinaikaa 1/160 alemmaksi, vaan nostan mielummin ISO-arvoa parilla pykälällä. Liikkuvan kohteen kanssa suljinaika taas pitää olla huomattavasti nopeampi, jotta kohde saadaan pysähtymään kuvaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi; kuvaa RAW-kuvia, harjoittele manuaaliasetusten säätöä ja opettele kuvien käsittelyä.

 

 

 

Tärkeässä osassa kuvissa on valo. Mä tykkään itse vähiten kuvata keskipäivän auringonpaisteessa, jolloin valo on todella voimakas. Mun lempi aika kuvata on vuodenajasta riippuen ilta-auringon ollessa vähän matalemmalla, jolloin valo on lempeämpi ja pehmeä. Viimeiset tunnit ennen auringonlaskua ovat valokuvauksen kulta-aikaa. Myötävalo on myös lähes poikkeuksetta parempi kuin vastavalo, joten kuvaa sieltä suunnasta mistä valo tulee!

 

 

Mä olen jo nuoresta lähtien kuullut sitä samaa fraasia; ”kallista runkoa parempi vaihtoehto on laadukas objektiivi, jos molemmat ei ole saatavilla”. Mulla on Olympuksessa M.Zuiko Digital ED 25mm F1.2 PRO, 45mm F1.2 PRO sekä 17mm f1.2 PRO. Jos yhden objektiivin valitsisin näihin vielä lisäksi, olisi se 12-40mm F2.8 PRO, jossa on toki hieman pienempi aukko (eli suurempi F-luku), mutta kyseinen objektiivi on täydellinen ns. jokapäivän tilanteisiin ainoaksi objektiiviksi.

 

 

Kuvien rajaus ja horisontin tasaus on tärkeimmillään erilaisissa henkilökuvissa, ei mielestäni niinkään reissuotoksissa, jolloin pieni huolimattomuus ja leikittely tuo kuvaan enemmän fiilistä. Muutama vuosi sitten olin paljon tarkempi näiden kanssa – nyt olen osannut olla välittämättä ja huomannut sen olevan parempi näin. Lähinnä haluan vaan sanoa, haasta itsesi!

 

Olympuksella on tottakai tarjota teille taas aika hyvä kameratarjous! OM-D E-M1 Mark II PRO KIT (12-40mm 1:2.8 PRO –ammattiobjektiivin) on nyt alennuksessa hintaan 1999.00€ koodilla ”olympusambassador”.  Hyvän kamerapaketin lisäksi tähän tulee 3 vuoden lisätakuu!

 

Heillä on nyt myös mahtava tilaisuus saada kamerakalusto testiin ennen ostamista! ”Olympus TestDrive -palvelumme kautta haluamme tarjota valokuvauksen ammattilaisille mahdollisuuden kokea uudenlainen kamerajärjestelmämme omakätisesti ja itsenäisesti. Jos kuvaat ammatiksesi, eikä Olympus-järjestelmä ole sinulle entuudestaan tuttu, niin täytä hakemus ja voit päästä kokemaan OM-D E-M1 Mark II -kameramme ja PRO-objektiiviemme laadun itse.” Mukaan testaamaan voit hakea täältä!

 


 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Starbucks ja Indieplace kanssa.

 

Olen vuosien aikana huomannut rentoutumisen tärkeyden ja sen, kuinka yksi kiireinen päivä vaatii itselläni lähes yhden päinvastaisen aina jälkeenpäin. Kesä on ollut mulle kiireistä aikaa enkä ole malttanut olla paikoillani. Festareita, aurinkoisia kesäpäiviä, mökkeilyä ja erilaisia aktiviteetteja on ollut tarjolla päivästä toiseen ja tottakai mä olen tarttunut niihin, kukapa ei olisi. Näiden varjopuolena on hetket, kun huomaan olevani niin fyysisesti mutta myös henkisesti poikki. Sosiaalisuus verottaa voimia ja välillä on tarpeen ladata akkuja. 

 

Toisinaan nautin omasta ajasta kotona. Hyvää ruokaa, sarjoja ja vain minä. Joskus tykkään lähteä omaa olohuonetta pidemmälle meren rantaan. Kaivarin rannan kalliot on mun ”piilopaikka” ihan vieressä keskustan hälinää. Oon kuluneiden vuosien aikana viettänyt siellä useita tunteja niin päivällä kuin myös yön pikkutunneilla. Sieltä on kertynyt paljon muistoja, hyviä ja huonoja. Hento auringonnousu, aamukahvi, kallioita iskevät aallot ja lempi soittolista korvakuulokkeista. 

Toinen piilopaikkavaihtoehto rentoutumiselle on Lammassaari. Nautin hypätä siskon mukaan ja huristella lenkille Lammassaareen. Lammassaaren pitkospuita kävellessä ja siinä samalla jutellessa aika kuluu kuin siivillä. Koiraterapia nyt muutenkin on mahtava keino saada päätä hieman löysemmälle ja stressiä karistettua niinä pahimpinakin hetkinä. Täällä riittää lyhytkin lenkki ja mieli on yleensä rentoutuneempi.

 

Näin kesähelteillä kylmät kahvijuomat on ehdottomasti mun valinta ja nappaan usein jääkaapista mukaan Starbucks Chilled Classics -juoman normaalin aamukahvin sijaan. Starbucks Chilled Classics -kahvijuomat on tehty 100% Fair Trade Arabica kahvipavuista ja kahvijuomista löytyy 5 eri makuvaihtoehtoa. Caffé Latte sekä Caramel Macchiato on näiden makuvalikoimasta valikoituneet sellaisiksi, jotka lähes poikkeuksetta valitsen hyllystä mukaan. Joukosta löytyy myös mantelimaitoon tehty Almond Iced Coffee Plant Based, joka on hyvä vaihtoehto maidottomille!

 

Kiireisen arjen keskellä on tärkeä osata ottaa omaa aikaa ja rentoutua edes 15 minuutin ajan. Mikä on sun tapa tai paikka rentoutua?

 


Kaupallinen yhteistyö: Keiju

 

 

 

Lämpöisten kelien iskiessä mun ruoka-halu katoaa täysin ja niin on käynyt viimepäivinäkin. Napostelen päivän myötä mitä jääkaapista ikinä löytyykään – hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja leipää. Ruoan täytyy lisäksi valmistua ilman uunia ja mahdollisimman nopeasti, sillä kotoa mitattava lämpötila on jo muutenkin järkyttävän korkea. Mua todella helpottaa tieto ensiviikon sateista, vaikka kuinka rakastankin aurinkoa ja kuumia hellepäiviä muuten. Vakkarituotteita jääkaapissa on viimeaikoina ollut pensasmustikat, miniluumutomaatit, sitruunamehu sekä Keijun rouhitut pähkinät -levite leivän päälle. Samalla saa lisättyä hieman siemeniä ja pähkinöitä omaan ruokavalioon.

 

 

Mulla pidempäänkin käytössä olleiden Keijun vegaanisten levitteiden sarjaan on tullut uusi tulokas, nimittäin rouhitut pähkinät joka on tuonut mukavaa muutosta paahdetut siemenet -levitteeseen josta syksyllä heitinkin jo reseptin ilmoille. Keiju rouhitut pähkinät -levite on maidoton, laktoositon ja gluteeniton ja se sisältää rouhittuja maapähkinöitä, cashewpähkinöitä sekä paahdettuja auringonkukansiemeniä. Käytän tätä normaalisti leivän päällä, mutta välillä käytän tätä myös leivontaan tai ruoanlaittoon. Rouskuvien pähkinöiden maku tulee ihanasti esille ruoassa pienenkin nokareen lisäämisen ansiosta. Se saa aamupalaleivät maistumaan hyvältä ihan sellaisenaan. Ja hei, vaikka paketti näyttääkin ihan tuorejuustolta, niin se löytyy kaupoista margariinien kanssa samasta hyllystä! Suomessa valmistetulla levitteellä on myös sydänmerkki ja se sopii vegaaneille.

 

 

Tarvitsin alkuviikosta pikaisesti ruokaa ennen kun lähdin nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä, joten valmistin tuorepastaa sekä sitruunaista parsa carbonaraa lisäten joukkoon hieman pähkinälevitettä. Olen viimeaikoina ollut niin paljon menossa, että tällainen carbonara on hyvän maun lisäksi mahtava myös nopeutensa ansiosta.  Resepti löytyy hieman alempaa!

 

 

 

 

PARSA CARBONARA

Tuorepastaa
Tankoparsan nuppuja
2 valkosipulinkynttä
2dl kaurakermaa
2 kananmunaa
1,5dl parmesan-juustoa raastettuna
Nokare Keiju rouhitut pähkinät -levitettä
ripaus suolaa
ripaus pippuria

 

Paista parsoja hieman pannulla ja hienonna valkosipulinkynnet lisäten ne myös joukkoon. Sekoita kulhossa ruokakerma, munat, parmesaani ja mausteet. Yhdistä pasta ja parsaseos. Sekoita kerma-munaseos kuuman pastan joukkoon. Lisää mukaan nokare Keiju rouhitut pähkinät -levitettä ja sekoita joukkoon. Lisää halutessasi annosten pinnalle vielä parmesaaniraastetta, rouhittua mustapippuria sekä ruohosipulia. Tarjoa parsa carbonara heti.

 

 

 

Mitä sä valmistaisit Keijun rouhitut pähkinät -levitteestä? Leipoisitko, käyttäisitkö ruoanlaitossa vai laittaisit kenties sitä vaan leivän päälle. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan leffalippuja hellepäivien viilennykseksi tai vaihtoehtoisesti mahdollisia sadepäiviä piristämään (ne on kuitenkin vielä edessäpäin!). Arvonnan säännöt löytyy täältä ja aikaa osallistua on viikko, 16.6 asti.


 

Oon istunut koko aamun keittiönpöydän äärellä erittäin epäergonomisessa asennossa tuijottaen tyhjää ruutua. Sama on tapahtunut mulle monena päivänä peräkkäin, kunnes vihdoin lämäytän näytön kiinni ja päätän jatkavani seuraavana päivänä. Sain yksi päivä niinkin arkipäiväisen viestin tiivistettynä kolmeen sanaan; ”mitä sulle kuuluu?”. Mulle kuuluu oikeasti ihan hyvää, mutta samaa ei olisi voinut arvata reaktiosta jonka tämä viesti mulle aiheutti. Kyyneleet valui poskilla samalla kun mä kirjoitin vastausta eteenpäin – positiivisia asioita lähinnä. Olen päivittäin ystävieni ja läheisteni kanssa viestien päässä ja he ovat täysin tietoisia elämäni ylä- sekä alamäistä – kuten myös minä heidän. Mulle on tärkeää kommunikoida pieniä juttuja viesteillä, mutta tarvitsen myös päivittäin seuraa, joka kuuntelee ja antaa mun kuunnella. Välillä olen matkustanut puolen tunnin matkan ystävän luo, jotta vieressä olisi henkilö, joka tarpeen mukaan kuuntelisi pienimmätkin ajatukset ja mietteet jota päässäni pyörii.

 

”Ihan hyvää kuuluu. Ei mitään ihmeellistä, normaalia arkea” on erittäin tyypillinen vastaus tutun kysyessä kuulumisia. Toisaalta tekisi mieli avata suunsa ja sanoa mitä oikeasti kuuluu, mutta ”miten menee?” tuntuu olevan se pakollinen fraasi tuttavan tavatessa, eikä kukaan odota siihen sen kummempia vastauksia.

 

Toisaalta taas ”ihan hyvää” kuvaa tällähetkellä myös sitä mitä mä tunnen pääni sisällä. En todella hyvää, en erityisen huonoakaan, vaan ihan jees. Huomaan aaltoilevani erittäin voimakkaasti tunnetilojen kanssa ja erityisesti viimeiset kuukaudet on olleet varsinaista myrskyä. Stressi vie mut usean tunnin päiväunille harva se päivä, luulen keskittyväni elokuvaan mutta huomaan puolessa välissä missanneeni viimeisen puolen tunnin tapahtumat ollessani aivan toisissa ajatuksissa. Ahdistun avatessani sähköpostikansion tai kuullessani postin liukuvan postilaatikosta sisään. Miten mä olen tällainen stressipallo, vaikka oikeasti asiat on ihan hyvin. Relaa Sara, relaa!

 

 

 

Olen viimeaikoina ollut aika paljon liikkeessä ja on saattanut mennä useita päiviäkin, joiden aikana olen tullut kotiin ainoastaan nukkumaan. On ollut kiva olla liikkeessä ja yrittää pitää ajatuksia muualla, mutta toisaalta aika jolloin olen päässyt viettämään aikaa itseni kanssa on ollut todella vähissä. Olen aina nauttinut olostani yksin ja oma aika on mulle tärkeää – on hyvä olla tietynlaisessa balanssissa.

Tuleva viikko tulee olemaan täynnä tekemistä. Sivuutin eilen illan kirjan kanssa rentoutuen, kun mahdollisuus tuli hypätä ystävän moottoripyörän selkään. Olen suoraan sanottuna odottanut tätä hetkeä kauan ja se oli yhtä mukavaa kuin kuvittelinkin. Huomenna on tiedossa ihana kesäpäivä ja illalla kesän ensimmäinen keikka Back Street Boysin tahtiin ystävien kanssa. Loppuviikolle suunnitelmissa on paljon aurinkoa, Sideways-festarit ja luultavasti ihania kesäpäiviä.

 

Nyt suuntaan suihkun kautta valmistautumaan illalliselle, joka itseasiassa alkaa jo puolen tunnin kuluttua. Mukavaa tiistaita tyypit!