Matkan tarjosi TAT*

 

Mitä? Missä? Milloin? Miksi?

Thaimaan turismi (TAT) kutsui mut elokuussa ruokamatkalle Aasiaan. Lennettiin Bangkokiin, josta matkustettiin Chantaburin kautta Rayongiin. Thaimaasta jatkettiin matkaa Kambodžan Kampotiin ja muutaman päivän kuluttua ylitettiin Vietnamin raja ja suunnattiin pienemmälle Phu Quoc-saarelle. Reissu itsessään kesti 10 päivää ja ehdittiin sinä aikana nähdä (ja maistaa) vaikka mitä. Olin reissussa ainoana suomalaisena ja suurin osa muista matkakumppaneista oli mua huomattavasti vanhempia. Tutustuin kuitenkin uusiin ihmisiin ja matka oli kokonaisuudessaan todella hauska, vaikken entuudestaan tuntenutkaan muita.

 

Mistä pidin?

Kuten arvatakin saattaa, ruoasta! Parhaat ruoat tuli ehdottomasti syötyä Thaimaassa, jossa makumaailma miellytti eniten. En ole koskaan syönyt yhtä paljon mereneläviä kuin Thaimaassa vietettyjen päivien aikana. Yritin myös vetää tom yam-överit reissun aikana, mutten kyllästynyt kyseiseen keittoon vieläkään!

Tykkäsin myös meille järjestetystä ”kokkikoulusta”, jonka aikana opittiin valmistamaan muutamat ruoka-annokset. Reseptit oli yllättävän helpot, ja voisin ne tännekkin lisätä jossain vaiheessa!

 

Mistä en pitänyt?

Hieman harmitti, että suunnattiin Vietnamissa heti Phu Quoc-saarelle, joka oli aikamoinen turistirysä rakennettu kiinalaisille. Käytiin ohjelman ulkopuolella vesiputouksilla ja kauniilla rannalla, mutta kumpaakaan ei oltu jätetty luonnon armoille ja koskemattomaksi. Nautin huomattavasti enemmän luonnollisemmista paikoista.

 

 

 

 

Oudoin ruoka jota maistoin?

Maistoin reissun aikana vaikka ja mitä, enkä välttämättä itsekään tiennyt aina mitä suuhuni laitoin. Kieltäydyin maistamasta tarjolla ollutta krokotiilia, joka olisi luultavasti ollut oudoimmasta päästä.

 

Mieleenpainuvin hetki?

Herättiin Kampotissa kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan ja otettiin kaverin kanssa hotellilta polkupyörät alle. Kadut oli edelleen pimeinä eikä katuvaloista ollut tietoakaan. Pyöräiltiin tien reunaa pitkin samalla, kun huomattiin edessämme mitä kaunein orastava auringonnousu. Pysähdyttiin läheisille suola-plantaaseille, istuttiin hiljaisella tiellä ja nautittiin auringonnoususta, joka näyttäytyi lähes kaikissa väreissä.

 

Hintataso?

Hintataso oli jokaisessa maassa jossa vierailimme halpa, ellei jopa naurettavan halpa. Bissetuopillisen sai esimerkiksi Kambodžassa helposti alle eurolla ja Vietnamissa pärjäsin kolme päivää 15 eurolla, vaikka käytiinkin drinkeillä, ajettiin skootterilla ja ostin tuliaisia. Hotellit oli meillä varattuna ja maksettuna valmiiksi, mutta hyvätkin hotellihuoneet oli ihan kohtuullisen hintaisia.

 

Thaimaa, Kambodža vai Vietnam?

Tällä reissulla pidin eniten Thaimaasta, mutta haluaisin kovasti palata Vietnamiin tutkimaan isompia kaupunkeja. Näin Kambodžasta ja Vietnamista vain pienen murto-osan ja Thaimaassa olen ollut moneenkin kertaan.

 

Kampot Salt fields

Phu Quoc Cable Car

La Plantation, Kampot pepper farm

Suôi Tranh waterfall, Phu Quoc


 

Perjantaiaamu. Herään yksin sängystä mukavasti lämmittävään auringonpaisteeseen ja mietin, josko jääkaapissa olisi jotain aamupalaksi kelpaavaa. Aamu meni samalla kaavalla kuin jokainen päivä kuluneelta viikolta. Itseasiassa, sitä on jatkunut jo puoli vuotta. Pidempäänkin jos nyt tarkkoja ollaan, mutta kuka sitä niin tarkkaan edes laskee. Sinkkuuden vuosipäiviä ei juhlisteta samalla tavalla kuin parisuhteen, vaikka mulla itselläni olisi siihen ehkä aihettakin.  Elin nuoruuteni tähän asti seurustellen, kaivaten läheisyyttä ja halusin vierelleni aina henkilön, joka kuuntelee kun mulla on asiaa. Olin ehdottomasti enemmän seurustelutyyppiä ja tykkäsin kaikesta mitä seurustelu piti sisällään. Tykkäsin, että toiselle sai kertoa ummet ja lammet päivän tapahtumista ja lopulta käydä yhteiseen sänkyyn nukkumaan. En koskaan edes ajatellut tarvitsevani olevani omillani, sillä olin onnellinen siihen parisuhde-Saraan.

 

Täytyy oppia rakastamaan itseä ensin kun voi rakastaa muita, niinhän sitä sanotaan. Tajusin jossain vaiheessa, että ehkä mulla onkin edessä se hetki, kun mä tarvitsen aikaa vain itselleni. Aloin takaraivossa haaveilemaan siitä, kun päätösten takana olet vain sinä eikä (hieman kärjistetysti ajatellen) muita tarvitse ottaa huomioon.  Sinkkuuden positiiviset puolet painoi molemmilla siinä hetkessä vaakakupissa enemmän ja kaipa se on rakkautta osata päästää myös irti. Ihan vaan omien itsejemme vuoksi.

 

Olen ensimmäistä kertaa vuosiin saanut tehdä päätökseni vain itselle, nauttia hiljaisesta kodista omassa rauhassa, suorittaa suursiivouksen keskellä yötä (joka kuulema oli hullun hommaa, yöt on tarkoitettu nukkumiselle!) ja aikataulutkin on mennyt vain oman kalenterin mukaan. Jokaisesta ihmisestä löytyy niitä asioita, jotka ajan myötä käy ärsyttämään. Parisuhteessa ja saman katon alla asuessa niitä tulee huomaamattakin enemmän ja enemmän.

 

 

Sain monilta kavereilta kuittailua: ”Katsotaanko, niin tilanne ei kestä edes kesän loppuun saakka”. Yllätin ehkä jollain tapaa myös itseni. Yksin oleminen ei tietenkään tarkoita samaa kuin yksinäisyys ja voin jopa nauttia siitä! Voin pyytää kaverini kylään koska vaan huvittaa, eikä päinvastoin tarvitse katsella ylimääräisiä naamoja silloin, kun päätä hieman kiristää.

 

Toki niitä huonojakin puolia löytyy. Musta on tullut paljon laiskempi kokkaamaan näin, kun pöydässä istuu vaan yksi ruokittava jolle ravinnoksi kelpaisi hyvin myös valmiskeitot tai nopeat nuudelit.  Aamukävelyille tai kahvitteluille ei automaattisesti löydy seuraa saman katon alta niin kuin ennen – kavereiden aikataulut kun ei aina klikkaa yksi yhteen niin kuin toivoisin. Toisaalta kylään tulevia ystäviä arvostaa entistä enemmän, kun juttuseuraa ei arkisin olekaan saatavilla kellon ympäri.

 

Mä olen yksin ollessani huomannut itsessäni sellaisia puolia, jotka eivät ole tulleet esille seurustellessa. Olen ehdottomasti tykännyt enemmän siitä tyypistä joka mä olen nyt. Sen kummemmat deittailut olen huolella jättänyt myöhemmälle ajalle, kun sellaisille ei tällähetkellä löydy edes kiinnostusta. Pienikin kiinnostuksen osoittaminen saa niskakarvat pystyyn ja minut ottamaan muutaman askeleen turvallisesti taaksepäin. Niillekin löytyy varmasti oikea hetki jossain vaiheessa, se ei vaan ole nyt.

 

On jännä huomata, kuinka tyyppi on muuttunut ja kasvanut hetkessä. Asiat joista aiemmin ajattelin ”mä en muuten koskaan pystyis…” on vaihtunut ”no pitäiskö sitä sittenkin…?”. Todellakin pitäis! Vierastin aiemmin asioiden tekemistä yksin. Elokuvat, raflat ja kahvilassa käynti yksin oli vielä tähän kesään saakka jokainen asioita, joihin otin mielelläni mukaani seuraa. Miksi? Elokuvissa istutaan useampi tunti vierekkäin hiljaa, kahvilassa ajan voi käyttää vaikka tehokkaaseen työskentelyyn. Yksin syöminenkään ei automaattisesti meinaa sitä, ettei kavereita ole saatavilla. Mikä järjetön ajattelutapa!

 

Kuinka tyytyväinen mä loppupeleissä olen yksin olemiseen? 100%! Tottakai kaikessa asioilla on aina kaksi puolta, mutta välillä on hyvä osata päästää irti ja kuunnella mitä itse on vailla.


 

Nautin heti alkuviikosta vuorokaudesta yksin mökillä. Grillasin ruokaa, saunoin, kävin naku-uinnilla, nautin hiljaisuudesta, katsoin Orange is the new blackin uusinta tuottaria, nukuin pitkään, valmistin hyvää aamupalaa ja tein töitä. Mä en olisi joskus voinut kuvitellakaan haluavani viettää aikaa mökillä yksin, mutta iän myötä tähän on näköjään tultu. Mukaan mahtui myös kova myrskykuuro, joka ei muun mökkireissun sijaan ollutkaan kovin miellyttävä kokemus. Kuuntelin pisaroiden hakkaamista peltikattoon, katsoin salamoiden iskemistä mökkirantaan ja pelkäsin tulipaloa. Äkkiähän se meni ohi ja mä hyppäsin päänsäryn kera autoon ja ajoin kotikotiin.

 

Yhden viikon sisään mahtui kahdet ”ensifestarit”, nimittäin Flow sekä Blockfest. Lähdettiin perjantaina Liisan kanssa ajamaan kohti Tamperetta innokkaina Tygan, Jaden Smithin ja Asap Rockyn keikoille. Me ei töiden ja mun sunnuntailennon vuoksi voitu nauttia festareista päivää pidempää, mutta oli kiva käydä pyörähtämässä siellä edes nopeella aikataululla.

 

Ensifestareiden lisäksi kävin viikolla myös ensimmäistä kertaa Oodissa. Paikka oli todella upea ja mä ihan hämmästyin mitä kaikkea sillä oli oikein tarjota. Tietääpähän ainakin jatkossa minne mennä kun tarvitsee erilaisia palveluita tai ihan vaan työrauhaa.

 

Istutin vihdoin pitkään jo kärsineen peikonlehden isompaan ruukkuun. Toisinaan hieman nuupahtanut, mutta aina silti voimiinsa palannut kasvi on tarvinnut jo pitkään isomman ruukun ja vihdoin sain aikaiseksi tehdä tämän pari minuuttia vaatineen toimenpiteen…

 

Kävin hakemassa postista erittäin mieluisen paketin, jonka esittelinkin jo Instagram storyjen puolella. Paketista paljastui nimittäin mun Canonin lempiobjektiivia vastaava linssi Olympukseen, sillä mä halusin ottaa tämän kameran mielummin reissuun mukaan. Kyseessä on sama 12-40mm f/2.8 objektiivi, joka oli mun yhteistyöpostauksessa kamppistarjouksessa ja nyt kun tätä kävinkin jo testaamassa, en varmaan muita enää käytäkään!

Vietettiin kaverin kanssa varsinaista unelmapäivää. Käytiin Lidlin järjestämän mönkijäsafarin jälkeen Fazer-kahvilassa kakkutreffeillä. Otettiin pala jokaista lajia ja herkuteltiin niillä pitkän ajan jälkeisen catch upin lomassa. Annettiin kakkujen hetken laskeutua ennen illan Sushibar + wineä ja sushiövereitä. Jos ei muuta, niin päivän aikana tuli ainakin syötyä hyvin!

 

 

Tällähetkellä mä olen Arlandan kentällä odottamassa jatkolentoa kohteeseen. Tulen viettämään loppukuun  Aasiassa kiertelemässä. Thaimaassa mä olen käynytkin jo muutamaan kertaan, mutta kiva yhdistää samaan reissuun useampikin kohde. Thaimaan jälkeen suuntana on nimittäin Vietnam sekä Kambodža ennen kotiin paluuta. Mun Thaimaan-reissut ei ole koskaan mennyt suunnitelmien mukaan, nimittäin olen mm. raahannut sieltä mukaan lavantaudin ja rikkonut työreissulla puhelimeni täydellisesti. Mä olen henkisesti jo valmistautunut pieniin takapakkeihin, mutta toivotaan kaiken sujuvan kuitenkin hyvin.


 

Elämäni ensimmäiset Flow Festivaalit on nyt juhlittu hyvässä seurassa ja sen mukainen on olokin. Kolmen päivän nauramisesta, reivaamisesta, etkoista, festareista ja jatkoista kipeytyi lähes jokainen lihas mikä kropassani on kiinni, mutta hauskaa oli. Perjantai ja lauantai saatiin nauttia hyvistä säistä, mutta sunnuntaina kotoa lähtiessäni vettä tuli taivaalta kuin saavista kaatamalla. Varauduin päivään hieman rennommalla lookilla mutta lopulta perille päästessä sää oli tehnyt täyskäännöksen takaisin auringonpaisteeseen. Maria Nila, BikBok ja Miltton Showroom oli järjestänyt etkot, joissa poikettiin yksissä jokaisena päivänä. Tarjolla oli tilaisuudesta riippuen kampauksia, kuohuviiniä, pitsaa ja rennompaa löhöilyä.

 

Oli ihana nähdä tyylikkäitä kanssajuhlijoita, upeeta panostusta festarialueeseen pienine yksityiskohtineen, mahtavia artisteja (joista Seinabo Sey sekä Robyn oli omat suosikit), hyvää ruokaa ja iloista fiilistä. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että tänne täytyy suunnata ensivuonna uudelleen!

 *liput saatu

Ps. Ikuistettiin lauantaina pitkästä aikaa teinivuosien perinteinen kameraselfie! Heti kuvan jälkeen ohikulkija tarjoutui ottamaan meistä yhteiskuvan – oli vissiin hieman vaivalloisen näköistä meininkiä.


Nyt en voi edes kirjoittaa postausta aiheesta ”mitä olen viimeaikoina tehnyt”. Tälläkertaa ”viimeajat” käsittelisi nimittäin kesää, jonka ajan olen viettänyt hiljaiseloa täällä blogin puolella muutamia satunnaisia ennalta sovittuja julkaisuja lukuun ottamatta. Elämässä tapahtui alkuvuodesta aika isoja muutoksia, jonka johdosta mä olen viimeisten puolen vuoden aikana ottanut aikaa itselle ja ollut huolehtimatta. Olen tuntenut onnellisuutta luodessani muistoja ja tutustuessani uusiin ihmisiin kesän aikana. Pitkän ajan jälkeen on aina ison kynnyksen takana rikkoa jää kirjoitella postausta, mutta ehkä nyt on sen aika.

 

 

Vaihdoin lähes kaikki kodin julisteet keväällä uusiin. Pienet muutokset tekee paljon ja tuli heti paljon freshimpi fiilis! // Viimeisin duunilounas on kesäkuun alusta, jolloin kävin syömässä Piagetin upeiden korujen ympäröimänä. Ihanaa, että kesä on ollut tapahtumien osalta hiljaista aikaa! // Kävin Turussa moikkaamassa ystävää ja Neråssa syömässä. Tämä kala-annos oli mielessä vielä seuraavanakin päivänä, super hyvää! // Aamupala sängyssä.

 

 

Festarikesä alkoi Sidewaysien merkeissä. Musiikin lisäksi ruokatarjonta (mm. Boneless ja Valion jätskikoju!) oli super! Jäätiin festareiden jälkeen nauttimaan pitkistä ja valoisista kesäöistä kavereiden kanssa – silloin vuoden pisin päivä oli vielä edessäpäin.

 

 

Kaksi rantamoodia samassa kollaasissa. Varmaankin mainitsemattakin selvää kumpana vietin vielä tähänkin päivään mennessä kesän pahinta kiukkupäivää.

 

 

Käytiin pelaamassa kavereiden kanssa tennistä // …vietin lepopäiviä sängyssä sarjojen parissa // …ja kävin jopa perinteisissä lavatansseissa tanssimassa Arja Korisevan tahtiin!

 

Sain mun toisen perheen Suomeen juhannukseksi ja vietettiin viikko mökillä Lahdessa. Paljon uimista, saunomista, grilliruokaa, rentoutumista ja pyjamabileitä – oli ihana viettää aikaa yhdessä molempien perheiden kanssa. Näin juhannuksena myös niin upean auringonlaskun, ettei kuva tarvitse edes filtteriä. Toisella puolella taivas loisti violettinä ja pieni sade loi taivaalle kaksi sateenkaarta. Istuin pitkään yksin laiturilla katselemassa ja ihmettelemässä.

 

 

Kesään mahtui myös yksi todella yllättäen tullut reissu Pariisiin. Yövyttiin kaverin luona ja elettiin elämää paikallisten mukana. Ihana reissu tyttöjen kanssa!

 

Tämä kesä on ehdottomasti ollut festarikesä! Tähän mennessä saldona on neljät festarit ja kahdet on vielä tulossa. Ruisrockia juhlittiin samalla viikolla Pariisin reissun kanssa ja palattiinkin lomalta samoilla silmillä valmiina juhlimaan. Pian ruissin jälkeen pakkasin kamat ja suuntasin Joensuuhun Ilosaarirockiin ystävän kanssa katsomaan lempiartistin keikkaa. Dermot Kennedyn keikka oli niin onnistunut, että varattiin samaisen ystävän kanssa loppuvuodelle lentoliput Osloon kuuntelemaan häntä uudelleen!

 

 

Olen koko kesän odottanut, että pääsisin Linnanmäen uuden laitteen kyytiin. Useamman kerran on tullut yritettyä, mutta Taigaan on aina usean tunnin jonot. Päädyttiin lopulta vaan ihailemaan auringonlaskua hattarat kädessä. Elättelen toiveita, että pääsen laitteeseen edes kerran vielä tämän lintsikauden puolella…

 

Tyttöjen kanssa terassidrinkkejä ja juoruja. // Mulla on kotona ollut kesällä niin kuuma, että olen saattanut istua vaan päivät sängyn reunalla tuulettimen puhaltaessa täysillä naaman edessä. Näin elokuussa ilmat on jo onneksi rauhottuneet siihen pisteeseen, ettei tuuletinta täydy pitää päällä vuorokauden ympäri.

 

 

Hyvää ruokaa ja hyvää festariseuraa. Pakko myöntää, että nahka-asu ei ollut helteisen Weekend-viikonlopun viisain valinta. // Sunnuntain puistohengausta ja siskon poikaystävän synttäreiden viettoa. Cliff oli valmistanut tapansa mukaan niin hyvät tarjottavat, ettei sinä päivänä ollut nälästä tietoakaan!

 

 

Kauan odotettu kesäkeikka oli vihdoin täällä! Ed Sheeran oli yhtä hyvä mitä muistinkin ja keskiviikon keikalle sattui aivan mahtava ilma ja ihana auringonlasku! Loppuviikosta suunnattiin Saloon ystävien perinteeksi muodostuneisiin pihajuhliin jossa pidettiin hauskaa aina yömyöhään saakka.

 

 

Istuttiin pellon laidalla katsomassa auringonnousua ja totesin kaverille näiden olevan niitä hetkiä, jotka tekee mut onnelliseksi. Vaikka rakastan matkustaa, Suomi on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista jossa olen koskaan ollut! // Pysähdyttiin ohikulkumatkalla mansikkapellon viereen nappaamaan muutamat mansikat mukaan. // Tein kotona suursiivouksen. Järjestin kaapit, pesin paljon pyykkiä ja laitoin tavarat paikalleen. Oli ihana fiilis herätä täysin siististä kodista! // Aamupuuroa ja naapurin koiraherran viihdyttämistä.

 

 

Otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin salilla treenaamassa. Ihana saada säännöllisestä salirytmistä kiinni. // Valmistautumista treffi-iltaan. Käytiin katsomassa elokuvissa Leijonakuningas, joka oli ainakin itselle pieni pettymys. Mä en jostain syystä tykännyt siitä niin paljoa mitä odotin ja alkuperäinen versio on edelleen itselle se parempi versio. // Balilta raahattu tuliainen on ollut kovassa käytössä kesällä.

 

 

Hemmottelin itseäni ja tilasin pitkästä aikaa ruokaa kotiin. Kannaksen lohikeitto on parasta jota olen maistanut ja erityiset plussat pakkauksesta, jossa keitto pysyy kuumana yllättävän pitkään! // Rentoutumista kirjan äärellä // Kaadoin aamukahvin matkakuppiin ja kävelin läheisille rantakallioille istuskelemaan. Tämä on nykyään mun vakkaripaikka viettää aikaa kuunnellen musiikkia.

 

Kävelylenkillä naapureiden kanssa. // Naapurin Martti-koira on ollut mun luona välillä hoidossa. Ihana saada seuraa kotona ja motivaatiota lenkkeilyyn!

  

 

Sain mulle alkuviikosta illallisvieraita ja päätin tehdä tomaattista katkarapupastaa. Siihen ei vaan kyllästy, ei sitten millään! Sain myös samalla nämä kaksi koiraherraa mulle yökylään – parhaimmat unikaverit mitä voi edes toivoa!

 

Illan rentoutumishetki rannassa. Otin mukaan kirjan sekä mansikoita ja istuin kallioilla niin pitkään, että aurinko laski // Aamun aurinkoherätys // Raahauduin aamupäivällä kahvilaan, jotta saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja rikottua jään kirjoittamalla pitkästä aikaa ensimmäisen postauksen. Tässä sitä nyt ollaan, tunteja myöhemmin ja postaus valmiina. Lähes yhtä sekava postaus kuin mun ajatuksetkin tällähetkellä, mutta jostain se on pitkän ajan jälkeen aloitettava. Mun kesään on mahtunut paljon tekemistä ja ihania muistoja. Mä tunnen olleeni elossa. Se on tärkeintä!